Browsing Category

Hortoilu

Hortoilu Omavaraisuus Villiyrtit

Omavaraistelua vuonna 2019

04/02/2019

Syrensaft

Haluaisin joskus taas omia kanoja torpalle. Ja mehiläisiä. Ja kasvihuoneen. Ja sitten viljelisin ja kasvattaisin kaikenlaista hyötykasvia ja syksyn tullen sadonkorjuu täyttäisi maakellarin ja pakastimet.

Tosielämässä viime kesänä kävi niin, että istutin muoviämpäriin neljä kaupasta ostettua perunaa, muistin kastella niitä vähän huonosti ja multakin oli pääosin köyhää höttöä. Voitte arvata millaisen sadonkorjuujuhlan sain viettää kesän päätyttyä (kuva alla…)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta aina on uusi vuosi, ja uusi mahdollisuus olla omavaraisempi kuin aiemmin! Eikä sentään kaikki ole ihan noin surkeasti mennyt – olen todella intona villiyrtteihin, ja keräilykausi torpan tiluksilla alkaakin välittömästi silloin kun maahan alkaa nousta mitä tahansa vihreää. Vuohenputki niistä ehkä suurin suosikkini, ja ehtymätön satotuote koko kesän.

Vuohenputki villiyrtti

Viime kesänä tein myös tuttavuutta villiyrtti-linjalla torpan kukkiviin kasveihin: syreenimehu ja horsmankukkamehu onnistuivat yli odotusten, ja metsän reunalla kasvavaa mesiangervoakin sain kerättyä pari kukintoa (tänä vuonna aion olla ajoissa) varovaista rohdoskokeilua varten.

Metsämarjat (mustikka, metsämansikka, puolukka) ovat joka vuosi keräyslistalla, ja ensi syksylle haaveksin karpalonmetsästysretkestä. Sienissä olen löytänyt omat vahvat suosikkini (kantarelli, lampaankääpä suppilovahvero), ja niitä tulen keräämään tuorekäyttöön alkusyksyllä kyllästymiseen asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan vielä en ole linjannut, mihin kaikkeen aion tänä vuonna paneutua. Suunnitelmista tarkemmin helmikuun omavaraisuus-postauksessa; tätä aihetta on siis tulossa nyt (vähintään) kerran kuussa!

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Itse olen näissä omavaraisteluasioissa täysi noob *) mutta muilta saan omallekin torpalle kullanarvoisia vinkkejä.

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin siis kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Pysykääpä kuulolla 🙂

Luomulaakso
Villa Koira
Laura eli Javis
Airot ulapalla

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 1 vuonna 2019. 

 

*) Noob eli newbie eli aloittelija – tämä tiedoksi äiti, kun on ollut puhetta kaikenlaisista käsittämättömistä englanninkielisistä käsitteistä nykymediassa

29 Kommentit
Hortoilu Omavaraisuus Ruoka Villiyrtit

Nokkosta ja mansikkaa purkissa

18/10/2018

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maustehyllyssäni on tänä syksynä suolan, pippurin ja muiden perusjuttujen rinnalla muutama ihan omaa tuotantoa oleva maustepurkki: nokkosta, nokkosensiementä, mansikkaa, tilliä, kruunutilliä, sitruunatimjamia…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitruunatimjami kasvaa torpan kivijalan vieressä omaa tahtiaan. Se ei ole villiyrtti, olen pari oksaa itse siihen sijoilleen istuttanut, mutta aika huoletonta sen viljely on kun ei tarvitse tikkua ristiin sen eteen laittaa. Tilli taisi olla kaupan ruukkutillistä, jonka istutin isompaan purkkiin ja se kasvoi kauniisti terassilla koko kesän.

Kesän mansikoista nappasin talteen kannat, kuivatin ja pistin purkkiin. Talvella niitä voi kuulemma käyttää teen maustamiseen – ja ihana mansikan tuoksu tuosta purkista tuleekin. Kesällä tekemääni syreenimehua pakastin pienen erän jääpalapusseihin, ja siitäkin saa kivan kesän fiiliksen synkän syksyn keskelle. Saunaan kesä tulee kuviaamistani koivunlehdistä, jotka pitäisi vielä joskus joutessaan ommella kuitukankaasta tehtyihin pusseihin. Tai ehkä kahvinsuodatinpussikin voisi laiskalle riittää, jos sen vaan ompelisi reunasta kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nokkosen lehtiä kuivatin myös, ja viime hetkillä keksin kerätä talteen nokkosesta myös kulhollisen siemeniä. Kuivatut lehdet polttavat silleen kivasti herätellen sekä käsiä että suuta, poltinkarvat eivät siis kuivattamisesta kokonaan kuoletu… Siemenet puolestaan eivät maistu miltään, mutta juuri niissä pitäisi olla nokkosen mahtavin annos rautaa ja muita hyviksiä. Siispä siemeniä päätyy nyt aika moneen ruokaan vitamiinien toivossa.

Ja villiyrttitouhuista kiinnostuneille olen suositellut ennenkin: Toivo Rautavaaran ikivanha tietoteos Mihin kasvimme kelpaavat. Se löytynee joka mummolan kirjahyllystä ja divarista, ja siinä on hurjan iso määrä tietoa eri kasvien mahdollisuuksista ruoanlaitossa ja muussakin. Osa ohjeista on ehkä ajan saatossa vanhettunutta, ja kannattaa suodattaa esimerkiksi rohtoyrttineuvot nykytietämyksen kautta. Mutta paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä siitä kirjasta kyllä silti löytyy!

2 Kommentit
Ajatuksia Hortoilu Kesä Omavaraisuus Ruoka

Keräilyn ja kokeilujen kesä

06/08/2018

Metsamansikka

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Maitohorsma

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Mozzarellasalaatti

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

  • tehnyt syreenimehua
  • ja horsmankukkamehua
  • ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
  • syönyt syreenin kukkia
  • kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
  • ja kuusenkerkkää pakastimeen
  • tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
  • kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Louhisaaren juoma

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

  • kasvihuoneen rakentamisesta
  • äidin perennojen siirtämisestä torpalle
  • ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
  • kanoista
  • kissojen ulkoiluhäkistä
  • vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
  • autokatoksesta
  • aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
  • uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
  • matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

 

 

0 kommenttia
Hortoilu Keittiö Omavaraisuus Ruoka Villiyrtit

Syreenit pulloon

29/05/2018

Syrensaft

Syreenien aika on tänä vuonna aikaisin. Torpalla kukkivat violetti ja valkoinen, molemmat ikivanhoja mutta aina yhtä kauniita. Tänä vuonna bongasin vinkin tehdä kukista syreenimehua, joten tuumasta toimeen.

Pyynikki lasipullo

Netistä löytyy useampikin resepti tähän makeaan juomatiivisteeseen, minun syreenimehuni on Herkkusuun blogia mukaillen tämä:

30 pihasyreenin kukkaterttua
1 sitruuna (mieluiten luomu)
650 g sokeria
1 l vettä
15 g (noin 5 tl) sitruunahappoa

Sitruunahappo

Jotta mehuun saa tuon upean punaisen värin, käytä violetteja kukkia. Kerää kukkaoksat juuri ennen mehuntekoa, tai ainakin samana päivänä. Syreenit nuutuvat maljakossa nopeasti, ja kukintoja on helpointa käsitellä kun ne ovat vielä napakoita. Käytä vain tuoreita kukkia, kellastuneiden kukkien kohdalla olet jo myöhässä.

Syötävät kukat

Huuhtele kukat (ennen riipimistä, niin on helpointa) väljässä vedessä pariin kertaan. Näin saat mahdolliset öttiäiset ja pölyt pois. Siivilöi ja riivi kukat irti teräskattilaan tai muuhun kuumaa kestävään astiaan.

Pese sitruuna ja ota mehua varten siitä talteen keltainen päälliskuori ja hedelmäliha. Valkoinen osa kuulemma tuo juomaan kitkeryyttä, joten en lähtenyt kokeilemaan.

Kukkaismehu

Kiehauta vesi ja sokeri, anna kiehua kunnes sokeri sulaa. Kaada kuumana kukkien päälle, sekoita sitruunahappo sekaan ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä.

Kun seos on jäähtynyt, peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappiin 2 vuorokaudeksi. Pese pullot ja kuumenna vielä puhdistusmielessä uunissa (100 astetta reilut 15 minuuttia), kiehauta korkit kattilassa.

Siivilöi mehu tiheän siivilän tai harsokankaan läpi. Minä käytin torpalta löytynyttä hunajasiivilää, mutta muutkin varmasti kelpaavat. Valmista mehua tulee annoksesta vähän reilu litra.

Valmis mehutiiviste on paksua ja hyvin makeaa. Omaan makuuni niin vahvaa ja makeaa (kun muutenkin juon harvoin kotitekoisia mehuja), että laimennussuhde oli jotakuinkin 1:10. Vahvan mehun ystävä laimentaa vähemmän – kokeile mikä on itsellesi suunmukaista.

Vähemmän sokeria tuottanee vähemmän makean lopputuloksen, seuraavassa annoksessa testaan vähentää sokerin määrää. Säilyvyys jääkaapissa pitäisi olla noin 1 kk, pakastimessa huomattavasti pidempään. Itse aion pistää osan mehusta pakastimeen jääpaloina, kunhan saan huomenna käsiini jääpalapusseja tai -muotteja.

Syreenimehu Torpan Tyttö

Mutta huh miten työlästä tämä talven ulkopuolinen aika on! Jos syksy on tyypillisesti mielletty säilönnän sesongiksi, sitä on todellakin myös tämän kevät ja alkukesä. Pakastimessa on nyt jo vuohenputkea ja kuusenkerkkää, terassilla on tekeytymässä kuusenkerkkäsiirappi ja huomenna teen toisen annoksen syreenimehua. Voikukkamarmeladi on to do -listalla, ja raparperille pitää keksiä kaikki mahdolliset reseptit – sitä on jo nyt ihan valtavasti.

Tuomenkukkamehua olisin myös kokeillut, mutta myöhästyin kun kukintoaika kesti vain hetken… Ehkä ihan hyvä niin. Ensi vuonnakin ehtii.

0 kommenttia
Hortoilu Keittiö Kevät Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Villiyrtit

Villiyrtit, kevään ensimmäiset satokausivihannekset

28/04/2018

Vuohenputkileipa

Tuttu kevätjuttu: villiyrtit. Vaikka ihan vasta torpan pihalla oli lunta kymmeniä senttejä, nyt vuohenputki jo puskee kaikkialla esiin. Ja minä konttaan tietenkin taas kulhon kanssa niitä keräämässä – pari rasiaa on nyt jo pakastimessa!

Tämän kevään ihan ekat vuohenputkiversot päätyivät kuitenkin suoraan voileivän päälle.

Versoja kasvaa parhaiten tietysti nyt keväällä, mutta pitkin alkukesää pieniä vuohenputkia löytyy kyllä pihamaalta kun vähän viitsii etsiskellä isompien seasta. Siitähän rikkaruohot on myös kiitollisia, että ei tarvitse kuin niittää isommat alas niin jo niitä pieniä versoja pian nousee taas tilalle kerättäväksi 🙂

Villivihannekset

Viime keväänä ostin itselleni lahjaksi Villiyrtti-keittokirjan, jota en ehkä muistanut vinkata blogissa ollenkaan. Kirjan avulla uskalsin tehdä lisääkin yrttikokeiluja kesän mittaan, kun ilmeni että pihasta melkein mitä vaan uskaltaa syödä. Muun muassa vaahteran kukat olivat kiva tuttavuus.

Villiyrtti keittokirja

Toinen aivan oivallinen kirja on tuo pienempi, retro Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1942, tuo minun niteeni muistaakseni vuodelta 1980).

Ulkoisesti kirja näyttää aikansa eläneeltä, mutta sisältö on kattava ja informatiivinen. Veikkaanpa, että mummolan kirjahyllystä tai divarista ihan pikkurahalla tällainen kirja löytyy!

Vuohenputkipiirakasta lisää tässä postauksessa, ja voikukka-koivunlehti-kokeiluista täällä!

0 kommenttia
Hortoilu Kasvit Metsä Ruoka Testissä Villiyrtit

Kukkia lautasella

08/06/2017

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

0 kommenttia
Hortoilu ItseTein Keittiö Omavaraisuus Ruoka Testissä Villiyrtit

Koivua ja voikukkaa lautasella

20/05/2017

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

0 kommenttia
Hortoilu Kasvit Kevät Luonto Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Torppa Villiyrtit

Villiyrtit, täällä taas

07/05/2017

Vuohenputki

Oon odottanut jo pitkään että tämä kausi alkaa. Että pääsen keräämään ruokani suoraan pihasta ja metsästä. Nyt se on vihdoin täällä!

Alkuviikosta piha alkoi yhtäkkiä elää. Kuivat lehdet vaan rapisivat, kun sinivuokot alkoivat puskea esille ja seuraavana päivänä kukat olivat jo auki. Yhden päivän aikana myös ruoho alkoi vihertää eteläseinustalla. Ja tiesin jo odottaa: samaan aikaan nousivat esiin ensimmäiset lilliputti-kokoiset vuohenputken versot.

Villiyrtti

Nyt niitä voi jo kerätä keittiöön, ja olen kulhoni kanssa jo menossa. Nokkonen ei ole ihan vielä ehtinyt täällä kasvuun, mutta sen vuoro lienee jo muutaman päivän päästä.

Oman lempparini eli vuohenputkipiiraan leipomisesta intoilin jo vuosi sitten, lukekaapa tästä lisää!

0 kommenttia
Hortoilu Keittiö Kevät Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Villiyrtit

Vuohenputki lautasella

07/05/2016

_B1B0215web

Villiyrtit. Koska olen kitchen goddess -osastolla vielä jossain varovaisella alkeiskurssitasolla, ei ole oikeastaan ihme että villivihannekset olivat myös ihan uusi juttu keittiössäni. Onneksi on tuttuja, joilta saa hyviä vinkkejä – kuten Sopivan ihana -blogi, jonka kautta sain herätyksen testata ehkä maailman helpointa villivihannesta: vuohenputkea.

Maku muistuttaa mietoa persiljaa, ja juuri sen verran mietoa että nirsommallekin luulisi kelpaavan salaatissa, leivän päällä tai piirakassa. Vuohenputkessa on internetsin tietolähteiden mukaan rutkasti c-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia. Ja jos miettii että mahtaako kasvi sekoittua kerätessä koiranputkeen niin eipä hätää, kun sitäkin voi syödä vaikka ei kaiketi ihan yhtä hyvää olekaan.

_B1B0249web

Torpan tiluksilla vuohenputkea kasvaa ihan joka paikassa, joten pikkuisten kevätlehtien kerääminen on lapsellisen helppoa. Ja jos haluaa käyttää termiä satokausituote, vuohenputki on todella sitä eikä mikään kallis eteläeurooppalainen tuontiviherrys.

_B1B0232web

Ekat kerrat pitävät mielen nuorekkaana, kuulemma. Viime kesän lopulla yksi sellainen ruokapuolen juttu olivat kanttarellit, nyt vuohenputki. Korvasienien etsimistä tällä viikolla yritin mutta en vielä osannut. Ehkä se korvasieni-eka-kerta osuu kohdalle sitten ensi keväänä, jos en nyt ehdi tai osaa. Niin ja vuohenputkipesto, se kuulostaa sen verran hauskalta että voisin ehkä kokeilla seuraavaksi… Piiras menee ainakin jatkoon.

_B1B0255web

Niin ja se ohje: piiraspohja voi olla mikävaan suolainen piirakkapohja. Olin tällä kertaa laiska ja ostin kaupasta valmiin pohjan, kun oli nälkä ja väsymys ja halu saada jotain pikaruokaa nopeasti valmiiksi. Täytteenä tässä on 1 prk ruokakermaa, 2 luomumunaa, suolaa, mustapippuria, vuohenputkea, vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, emmentalraastetta. That’s it.

5 Kommentit