Rustiikki ruokapöytä. Halusin sellaisen kaupunkikotiini, kun muutin uuteen asuntoon syksyllä 2012. Kului vuosi, kunnes sain sellaisen. Ainutlaatuisen ja uniikin.
Pöydän pinta on koottu vanhoista lapsuuskotini laiturilankuista. Ne olivat jo kirjaimellisesti lentämässä juhannuskokkoon, kun sain ajatuksen ja säästin parhaiten säilyneet lankut pöytää varten. Enää tarvittiin jalat – ja joku joka osaisi tehdä pöydän.
Muutama kuukausi myöhemmin ystäväni matkasi bussilla Helsinkiin, toi kainalossaan sorvatut pöydänjalat ja sokkelin pöytää varten. Oli tupaantuliaispäiväni, ja kolme tuntia ennen juhlia pöytä oli valmis. Sehän olisi turhaa tehdä asiat ajoissa.
Mitä siitä, vaikka juomalasin paikkaa saa varovaisesti hakea jonkun tovin: pöytä kun on niin epätasainen, että astioiden kattaminen vaatii keskittymistä. Mutta on se silti ihana!
Ja kun asiat voi tehdä hankalasti ja hitaasti, niin tämäkin pöytä sai odottaa keskeneräisenä vielä 2,5 vuotta. Tällä viikolla asiat vihdoin loksahtivat paikoilleen, kun sain ostettua puuvahaa ja päätin viimein maalata (pintakäsitellä) jalat kuluneen harmaaksi.
Ainoa vaan, että ostamani Osmo Color Poppeli-puuvaha oli ihan väärän väristä. Seuraavana päivänä marssin samaan rautakauppaan (ihan huippua että Forumissakin on nykyään rautakauppa, siellä ehtii käydä ohikulkumatkalla keskustassa) ja ostin pienemmän purkin väriä Antiikkitammi. Niistä lusikoin kertakäyttölusikalla raejuustopurkkiin sopivan ruskeanharmaan sävyn (joskus kuulin termin armaninruskea, se on aika osuva), sekoitin keittiöstä löytyneellä sushisyömäpuikolla tasaiseksi ja hankasin värin pöydänjalkoihin vanhalla nilkkasukalla.
Sukkaan päädyin siksi, että vaahtomuovisiveltimellä väriä tuli liikaa ja liian peittävästi, ja kaipasin sellaista ihan ohutta ja kuultavaa väriä. Sukan alla oli kertakäyttöinen hiusväripurkin mukana tullut muovikäsine, jotta en saanut tuossa touhussa jotain kemikaalimyrkytystä käsiini 🙂
Ja kun vielä voi vähän säätää, niin sävy näytti edelleen liian tasaiselta. Liian uudelta. Siispä pala (150, vähän liian karheaa mutta kun muutakaan ei nyt kaapista löytynyt) hiomapaperia ja pikainen jalkojen hiominen sillä.
Luulen, että pöytä on vihdoin valmis. Aika pitkään sitä tehtiinkin. 🙂
