Yle julkaisi hiljakkoin katsauksen mökkivieraista ja siitä, miten mökki-ihmiset suhtautuvat pihaan kaartaviin kyläluutiin. Se onkin jännä ilmiö, että ei nykyään kukaan tuppaa toisen luokse yökylään, harvoin edes muuten vaan kylään, ilman ennakkoon ilmoittamista. Mökille sen sijaan pöllähtää aina joku pihaan. Tai sitten tullaan kylään ilman, että tarkalleen tiedän kuinka pitkään vieras aikoo viipyä.
Tavallaan se on aika sympaattista ja nostalgista. Mutta minulla on aina niin hurjasti hommaa ja keskeneräisiä töitä, että pitkät visiitit ja yllätysvierailut saattavat sekoittaa kalenterini pahanpäiväisesti. Sitä paitsi tykkään siististä kodista, ja minua harmittaa jos (kun) arkena torpan siisteys pääsee rempalleen, ja vieraat päätyvät kaaoksen keskelle.
Viimeksi iäkäs sukulaispariskunta koputti torpan ovelle, kun olin viettänyt työpäivää läppärin kanssa sängyssä peiton alla, pyjama päällä ja hiukset pesemättä. Vierailu kesti onneksi ihan lyhyen aikaa, mutta lopussa haluttiin ottaa vielä pari valokuvaa perhealbumiin muistoksi. Varmaan tuli tyylikkäitä kuvia.
Kerran yksi naapuri (iäkkäämpi rouva tämäkin) astui suoraan tupaan varoittamatta. Koiran kanssa. Olivat olleet metsäkävelyllä ja rouva halusi nähdä millainen torppa on sisältä. Bonuksena sain kuulla, että tuvan ikkunanpokat ovat melkoisen kauhtuneet. No, niinhän ne ovat.
Kerran pari turistia käveli pihaan illalla 21.30; pariskunta oli lähtenyt iltakävelylle läheiseltä maatilamatkailun mökiltä. Se oli ihan ok, vaihdettiin muutama sana kotikylästäni ja tyypit poistuivat tiluksilta. Mutta kun seuraavana päivänä samainen mies ajoi metsätien kautta pihaan moottoripyörällä – samaan aikaan kun olin bikineissä ottamassa aurinkoa – tilanne oli minusta hieman kiusallinen. Mitä jos olisin ollut pihassa ilkosillani vaikka suoraan saunasta tulleena? Niinkin saatan joskus olla, koska ”eihän tänne nyt kukaan koskaan tule”.
Toisaalta minusta on kivaa kun ystävät tulevat kylään. Samalla saan itsekin pakollisen tauon ja parhaassa tapauksessa jopa kokonaisen vapaan viikonlopun työasioista. Ja silloin aika usein paistan lettuja. tosin en siksi että vieraat niitä kaipaa, vaan siksi että rakastan lettuja itse!
Olen aina asunut maalla ja viettänyt kesiä tällä perheen (ja nyt minun) omalla torpalla, joten en oikein osaa asettua mökkivieraan asemaan: millaista olisi tulla toisen mökille vieraaksi? Viihtyisinkö siellä tekemättä mitään? Osaisinko tai haluaisinko sopeutua isäntäväen aikatauluihin? Luultavasti en…
Ylen jatkojuttu aiheeseen kannattaa myös vilkaista, se löytyy täältä!
