Oo, kesäyö

376A2998

Lauantaiyö Onnibussin keinonahkaisella penkillä, matkalla töistä kotiin. Kesän eka hääkuvaus takana, edessä enää paluu takaisin maalle josta lähdin aamulla kahdeksalta. Perillä puoli kolmelta aamuyöllä. Spotify valikoi kuulokkeisiin musiikkia On every street -hengessä katkeamattomana virtana (miten kätevä automaatti tuo kappaleradio-toiminto) ja nukuin sen ansiosta melkein koko matkan.

Huoltoaseman baarista valui samaan aikaan juhlakansaa parkkipaikalle odottamaan taksia. Ehkä ystäviäni.

Minä menin kotiin, keitin teetä, siirsin valokuvia koneelle. Käyn nukkumaan nyt kun makuuhuoneen ikkunasta kajastaa jo aamuauringon ensimmäinen kajo.

376A3070

Yrittäjän arki on monenlaisia asioita. Joskus yöpymistä kivassa hotellissa, joskus kuvauskamppeiden roudaamista loputtomalla mukulakivikadulla niin että hiki valuu norona lapaluiden välissä. Joskus ehtii nukkumaan työpäivän päätteeksi vasta kun toiset jo alkavat selailla aamun sanomalehteä. Jonain aamuna taas itse istuu Torpan terassilla ja miettii miten onnekas onkaan kun saa yrittäjänä valita itse missä asuu.

Mutta hei, vielä ehdit osallistua kesäarvontaan, täällä näin! Palataan arvontaan ihan pian, sillä osallistumisaikaa on enää tämän orastavan päivän illansuuhun asti.

Metsäterapiaa

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)

Bloggaamisesta, silmälaseista ja vanhoista valokuvista

Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

BID_Henri Ilanen

Minä ja ihanat naiset: Katja, Ansku, Saara ja Anna-Maria (kuva: Henri Ilanen)

Blogin kirjoittaminen on usein aika yksinäistä puuhaa. Istut koneen äärellä ja kirjoitat, samaan aikaan kun valtavan moni muu bloggaaja eri puolilla maapalloa tekee ihan samaa omien koneidensa äärellä. Siksi on tosi kivaa välillä nähdä ja jutella. Vertaistukea ja inspiraatiota omaankin bloggaamiseen, sillä on yllättävänkin iso merkitys.

Vaikka olen tottunut tekemään työtä yksin (free-toimittajan ammatti on vähän sellaista), joskus kollegoiden tuki on kullanarvoista. Työasioiden jauhaminen yhdessä antaa energiaa ja sopivasti sosiaalista kanssakäymistä.

BID2017

Rööperin Rouva eli suloinen Saara, Ansku ja Anna-Maria

Niinpä olinkin kovin iloinen, kun Secret Wardroben Anna-Maria ja Peace&Stylen Ansku houkuttelivat minut mukaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan Suvilahden Kattilahalliin kuukausi sitten. Sinä päivänä en ollutkaan vain yksinäinen blogierakko, vaan osa isompaa kirjoittajajoukkoa. Bloggaajia, joiden mielestä ei ole yhtään ihmeellistä syventyä kesken lauseen päivittämään uutta kuvaa Instagramiin tai sommittelemaan pöydällä olevasta maljakosta parempaa valokuvaa.

picture (93 of 185)

Mun suosikkirillit sekä suosikkitytöt Ansku, Senja ja Nessa (kuva: Sanni Riihimäki)

BID-päivässä mukana oli myös Instrumentarium, joka esitteli tapahtumassa Heritagen Spectacles of time -kehysmallistoa. Bongasin hyllystä lasit, jotka toivat mieleen mummoni vanhassa valokuvassa. Päivänä jolloin äitini pikkusisko pääsi ylioppilaaksi ja koko perhe poseeraa mummolan olkkarissa, hassun retrotapetin edessä. Ja noissa rilleissä päädyin sitten myös valokuvaan blogikollegoiden Anskun, Senjan ja Nessan kanssa.

Ja nyt, joka kerta kun katson näitä kuvia, ajatukset lipuvat sukulaisiin ja vanhoihin valokuviin – asioihin jotka ovat olleet tänä keväänä kovin useasti mielessäni.

Heritage Spectacles of time

Instrun Trendwalk-sivustolla on lisää infoa näistä vintagerilleistä ja eri vuosikymmenien tyyleistä. Minä olisin ehkä jo käynyt ostamassa nuo oman suosikkini, mutta en löytänyt niitä nettikaupasta. Ehkä hyvä niin – ehdin harkita imagolasien hankintaa vielä hetken.

Saikkupäivä, miten nyt taas

pukka-tee

Tältäkö tuntuu miesflunssa? Kun kovin harvoin sairastaa, pienikin vilustuminen tuntuu kamalan raskaalta!

Nyt olen oireillut pari päivää erilaisia vilustustaudin oireita. Alkaen eiliseltä Helsingin-työreissulta, jossa nautittu kurkumatee ei tainnut enää estää taudin iskemista. Harmillista erityisesti on, että vasta puolitoista viikkoa sitten pidin jo yhden saikkupäivän nukkumalla vällyjen välissä. Miksi nyt taas?

kurkumatee

Yöllä en taas nukkunut kunnolla, koska päähän sattui. Ja koska Luther yritti koko ajan kiivetä kirjahyllyyn ja sain ehkä kymmenen kertaa nousta sängystä komentamaan kissan alas hyllystä. Miksi juuri yöllä siellä kirjahyllyn ylähyllyllä on jotain ihan vastustamatonta, kysyn vaan? Vastauksena näen kehräävän kissan, joka roikkuu etukäpälillään hyllyn reunassa ja katsoo vuoroin minua, vuoroin hyllyä. ”Voisitko ihminen vähän jeesata, pitäisi päästä tuonne ylös. Tää on tosi tärkeetä.”

Nyt pitäisi levätä, se olisi kai se viisain teko minkä voin tehdä. Mutta ei kai vilustuminen voi suuremmin pahentua, jos ihan vähän täällä peiton alla makaillessa tekisin töitä samalla..?

Bratislavan joulumarkkinat

bratislava

Slovakia on kiva pieni matkailumaa kaiken keskellä, ja pääkaupunki Bratislavassa on parhaillaan käynnissä joulumarkkinat. Ihan niin kuin muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa. Sillä merkittävällä erotuksella että minä olen Bratislavassa, muut markkinat saavat pärjätä ilman!

bratislava2

Terveiset siis Bratislavasta, somasta pikku pääkaupungista jonne matkustan jostain syystä aina uudelleen. Ajastin matkani mahdollisimman lähelle joulua, jotta täälläkin olisi talvisen näköistä tunnelman (ja hyvien valokuvien) vuoksi, mutta hah – täällä pärjää pikkukengillä eikä lumesta ole tietoakaan.

Mutta tosi kylmä täällä on, on ehkä pakko ostaa pipo kun en ymmärtänyt että sellaistakin Keski-Euroopassa tarvitsee. Ymmärrän hyvin, miksi jokainen maleksii markkinatorilla mukillinen hehkuviiniä käsissään.

Mitenkähän tintit pärjää Torpalla sillä välin kun olen poissa..?

Lehtijuttu: Pikkujoulu mökillä

meidan-mokki_torpan-tytto-lehtijuttu

Torpasta tuli viime viikolla kansikuvatyttö. Taas. Minkäs teet kun on niin kuvauksellinen, kauhtuneine ikkunanpielineen ja puuttuvinen listoineen :)

Kuvasin Meidän Mökki -lehden joulunumeroon juttua joulunvietosta täällä. Tarkemmin ottaen pikkujoulunvietosta. Ja miten hauska sattumus – samassa lehdessä oli toinenkin kohde samalta kylältä, saman hiekkatien varresta!

meidan-mokki_torpan-tytto-lehtijuttu-kattaus

Joskus kuulee pohdintaa, kuinka saada oma mökki tai koti lehteen. Minä sanoisin, että se on lopulta melko helppoa (jos siis ylipäätään haluaa julkaistavaksi lehdessä kuvia omasta kodistaan, eikä koe sen loukkaavan yksityisyyttä ja omia rajoja liikaa).

meidan-mokki_torpan-tytto-lehtijuttu-jouluaskartelu-luonnonmateriaalit-kopio

Kun seurailee kotimaista sisustuslehtitarjontaa, saa vainun minkä tyylisiä kohteita missäkin lehdessä esitellään. Sieltä voi toimituksesta suoraan kysyä, mikä käytäntö lehdessä on. Toki voi myös ottaa yhteyttä johonkin tuttuun toimittajaan, joka osaa ohjata eteenpäin – tai ehkä jopa tarttua aiheeseen ja tehdä jutun lehteen.

Tosin nykyisin melkein tuntuu, että ne viimeistellyt, sisustukseen panostaneet kodit löytyvät blogeista, lehtien sijaan :)

Pidennetty viikon…osa

puput-ja-kynttila

Kello 00.03 istun Torpan keikkuvan ruokapöydän ääressä ja huokaan helpotuksesta. Olen kaksi myöhäistä iltaa istunut koneen äärellä ja kirjoittanut. Lehtijuttu (joita teen työkseni valokuvaamisen ja monen muun homman lisäksi) oli hankala ja työläs, niin kuin minun aihepiirini usein tuppaavat olemaan. Ja nyt juttu valmistui, lähetin tekstin haastateltavalle tarkastukseen ja tuntui kuin iso paino olisi samalla hetkellä kadonnut hartioilta pois.

Tykkään valtavasti työstäni, oikeastaan kaikesta mitä teen, mutta tällaista toimittajan työ on. Ja kuvaajan (varsinkin kuvankäsittelyvaiheessa). Työt kasaantuvat lähelle deadlinea, kunnes luova flow vihdoin, usein pakon edessä, löytyy ja työ valmistuu. Puuh.

lammas-ja-yopoyta

Lisäksi marraskuun täyteläiseen aikatauluuni ilmestyi yllättävä aukko. Oli tarkoitus lähteä kohta taas Helsinkiin ja sieltä lentäen Lappiin erästä mainoskuvausta varten. Olisin ollut pitkästä aikaa kameran edessä.

Muutama tunti sitten sain tiedon, että projekti viime metreillä peruttiin, ainakin tältä erää. Mutta kas – se tarkoittaa että sain yhtäkkiä kolme lisäpäivää Torpalla! Eipä hirveästi haittaa.

Luvassa siis pidennetty viikko tai viikonloppu tai mikäikinä täällä metsän keskellä. Ehdin kenties tehdä yhdet kuvaukset ennen kuin niiden deadline saa hien nousemaan otsalle. Ja korjata lintulaudan, ja ehkä fiksata tuvan verholaudat takaisin seinään, seitsemän vuoden verhottomuuden jälkeen.