Kevät villiinnyttää näköjään kaikki muut paitsi minut. Viime yö meni jo niin jännäksi, että meidän kodissa ei paljon nukuttu.
Kun minä tein kirjoitustöitä pitkälle aamuyöhön työpöydän ääressä, olkkarissa pidettiin perinteistä, rauhallista yövahtia ikkunan äärellä. Ja ihan yhtäkkiä pimeässä olohuoneessa yksi kissa putosi tikkailta, toinen muuttui isoksi lamppuharjaksi, pyörittiin pitkin huonetta, vilkuiltiin välillä minuun ja sitten taas painettiin nenät kiinni ikkunaan.
Terassille oli ilmestynyt jokin suuri, musta möykky. Ja siitä lähti omituinen, vähän huhuileva venyvä ääni. Minä en nähnyt mitään, koska oli pimeää. Piti hakea kännykkä ja sen taskulampun valossa alettiin yhdessä tiirailla lasin läpi tunkeilijaa.
Terassin oven takana istui valtavankokoinen, pitkäkarvainen mustankirjava kissa. Olisi vissiin mielellään tullut sisään, se katseli minua odottavasti oven takana ja me katsoimme häntä. Nappi ja Touho olivat edelleen kuin kaksi lamppuharjaa, yrittivät varmaan olla yhtä isoja kuin tulokas.
Ei laskettu sisään, joten aikansa odoteltuaan kissa lähti hiipimään kohti seuraavana naapurin terassia. Meillä valvottiin vielä pitkään. Pieni epäilys on, että saatetaan valvoa vielä monena muunakin yönä.
