Vihdoin tuli pakkanen. Ja sopivasti lunta, niin että pääsin tunnelmaan. Samalla lämpötila laski myös sisällä, raikkaan viileähköstä vielä raikkaammaksi. Vähän liiankin, minun makuuni.
Onneksi sain muurarin käymään, laittamaan vanhan puulieden toimintakuntoon ja kamarin uuniin väliaikaiset tilkkeet niin että lämpö ei sieltä heti karkaa hormiin ja harakoille. Ne auttoivat vähän, mutta kieltämättä pakkanen alkoi koetella vanhaa torppaani ja sen pakkasenkestävyyttä heti kylmän alkaessa.
Seuraava remontin kohde torpassa lienee sitten ullakko, jossa etenkin tuvan laipion päällä on kuulemma alun pitäenkin ollut aika vaatimattomasti lämpöeristystä. Lisää purua siis hilattava yläilmoihin heti kun ehtii.
Siihen saakka yritän sietää pakkaskelien takaamaa raikkautta sisätiloissa, ja ilmalämpöpumpun, kylppärin lattialämmityksen ja varapatterien tuottamia sähkölaskuja – ne kun nousevat yhä isompiin lukemiin sitä mukaa kun lämpömittarissa luvut laskevat.
(Enkä silti valita – torppa on kaikesta huolimatta ihana! Nyt tuntui kuitenkin mukavan helpolta lähteä käymään kaupungissa, jossa kaikki on valmista eikä asunnon lämmitystä tarvitse edes ajatella.)
