On ollut ihan tavallinen päivä. Tai kun tarkemmin miettii, niin aika kiva päivä. Huoleton ja harmiton, ja sellaisia päiviä ei ole aina.
Iltakymmeneltä syön lontoorae-suklaata sängyssä, kissa nukkuu jaloissa ja kömpii välillä vaivihkaa viereen katsomaan kun surffaan netissä. Katsotaan yhdessä kissavideoita. Toinen kissoista on olohuoneessa ja kurisee sieltä välillä terveisiä meille muille. Tunnen olevani melkein tarpeellinen noille kahdelle karvatassulle. Luen vähän matkaa Antti Tuurin Ikitietä.
Sain illalla yhden ison ja työlään lehtijutun kirjoitettua. Neljä vastaavaa vielä työn alla lähiviikoille, muiden töiden ohessa, mutta yksi valmis on jo hyvä alku ja se huojensi mieltä huomattavasti. Ehkä seuraava juttu valmistuu jo ketterämmin, kun pää on tästä urakasta saatu auki.
Kävin ystävän kanssa syömässä Kellarissa.
Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että Kellari on baari ja ravintola, johon vien kaikki kyläilemään tulevat kaverini syömään. Viimeksi kaupungista tullut vieraani halusi heti seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan eikä muita edes harkittu – minusta se on jo ihan hyvä meriitti Kellarin keittiölle!
Aamupäivällä nukuin sopimattoman pitkään. Lepäsin pois arkipäivien univelkoja ja tein sen ilolla. Pihalla nautin lempeästä ilmasta ja talitinttien sirkutuksesta; tuntui kuin maaliskuulta.
Valmistelin sunnuntain reissua Petäjävedelle, jossa on tarkoitus toimia mallina valokuvauksissa. Olen iloinen, että minä en ole huomenna kuvaajana – hartiat ovat taas aika jumissa kameroiden kantamisesta, ja kroppa vaatii nyt lepoa.
Kuvauksien kannalta olisi ollut toki viisasta jättää päivän myöhemmät vaiheet tekemättä, kuten suklaan ylensyönti ja burgeriähky ravintolassa, mutta noh… Kadun sitä ehkä sitten huomenna kun tänään en viitsi 🙂
