Yökylässä vierasmajassa

_B1B1926

Vanha mummonmökki oli ollut todella pitkään tyhjillään, romuvarastona. Mutta kun korjasin sen lattian, maalasin ja tapetoin, mökistä tuli soma ja nätti kuin karkki. Jos valkoista ja harmaata voi karkkiväreiksi väittää. Ennen ja jälkeen -kuvat näkyvät tässä postauksessa, klik.

Harmi vaan, että vierasmökki on edelleen pääsääntöisesti joutokäytössä ja tyhjillään. En tiedä, miksi en itse ole testannut uudistunutta mökkiä aiemmin – uni siellä oli ihmeen sikeää ja rauhallista.

_B1B1929

Nukuin kaksi yötä vierasmajan laverisängyssä, eikä palellut yhtään. Mutta olinkin varustautunut: kolme peittoa ja lampaantalja varuiksi. Villasukat ja villapaita. Olen ehkä joskus maininnut olevani vilukissa – en nimittäin myöskään hikoillut noina öinä :)

Vaikka metsä alkaa heti vierasmökin selän takaa ja olin varma että mökin ympärillä rapisee ja suhisee ja hiipii otuksia pitkin yötä, en kuullut pihaustakaan ennen aamua. Vasta silloin kuului vaimeaa aamujuttelua naapurirakennuksesta, jossa kanarouvat myös heräilivät uuteen päivään.

_B1B1927

Elokuun pimeää iltaa valaisevat paristokäyttöinen valosarja katossa (Tokmannilta) ja pöydällä Sun Jar -purnukka, joka tallettaa aurinkoa purkkiin, juuri sopivasti valaisemaan yöpuulle menoa.

Sängynpäädyt on muuten tehty vanhoista laiturilankuista. Niitä samoja, joista on Helsingin-kotini ruokapöytä tehty. Kauhtunutta ja murustelevaa, mutta niin kaunista puutavaraa; uudemmat ja siistimmät eivät tähän tunnelmaan sopisikaan.

_B1B1923

Pihasuihku, toimiiks se?

_B1B9356

Ehkä olin hieman epäluuloinen tällaista härveliä kohtaan: voisiko sellainen maalais-rustiikkis-romanttinen puutarhasuihku oikeasti toimia? Mutta kyllä vaan, se toimii sittenkin.

Vietin koko eilisen päivän (tai siis keskiviikon, elän vielä torstaita koska päiväni tuppaavat venymään) tehden kuvausjärjestelyjä ja valokuvauksia yhtä lehtijuttua varten täällä Torpan pihalla.

_B1B9362

Voin kuulkaa kertoa, että kun on sellaiset 16 tuntia juoksennellut pitkin pihamaata, kantanut kuormalavoja, kylpyammetta, porakonetta, moottorisahaa, lautoja, kameravermeitä ja itseään edestakaisin, sen tuntee konkreettisesti nahoissaan seuraavana aamuna. Jaloissa on mehevän värisiä mustelmia ja jalat huutaa apua. Varmaan jotkut lihakset siellä yrittävät herätä ikiunestaan hereille.

_B1B9358

Niin, se pihasuihku. Onhan se aika kiikkerä ja huojuva, mutta kun puutarhaletkun iskee paikalleen ja kääntää vedet päälle… suihku toimii upeasti. Ainakin nyt kun se on uudenkarhea ja ruosteeton. Ja onhan se aika hauskan näköinen, eikö?

Sen 16 tunnin jälkeen käväisin muuten vielä mustikkametsässä, joka oli kuin imurilla puhdistettu. Sain oikeasti tehdä salapoliisityötä jotta löysin edes muutaman pyörylän. Ja kun ilta pimeni niin, ettei hyvällä tahdollakaan voinut erottaa mustikoita mättäiltä, pystyi vielä hetken aikaan etsimään kantarelleja. Viimeiset taskulampun avulla, ja kyytiin hupparin taskuun sillä eihän minulla vieläkään ole mennyt selkärankaan että tähän aikaan vuodesta metsään-ei-mennä-ilman-muovikassia-tai-vastaavaa.

Tänä  iltana kävinkin sitten siellä minun parhaassa mustikkapaikassani ja paluumatkalla löysin vahingossa taas uuden sienipaikan. Ja jälleen sienet taskuun. Hyvä Ilona.

Lamppuja, lamppuja

_B1B0672

Rautakaupassa, Ikeassa, Tarjoustalossa tai nettikaupassa – missä hyvänsä käynkin, haluan aina vilkaista myös lamppuvalikoiman. Koskaan ei tiedä, milloin joku kiva yksilö osuu kohdalle. Ja jos niin käy (melko harvoin), on tartuttava tilaisuuteen heti eikä myöhemmin.

Torpan valaistus on rakentunut hyvin hitaasti, valaisin kerrallaan, usean vuoden aikana. En huoli valaisimeksi mitä tahansa, näetsen. Mutta nyt kesäkuun aikana on ehkä astrologiset tähtikuviot olleet sopivassa ristikulmassa keskenään, sillä tänne on ilmestynyt viisi uutta valaisinta. Nyt ne makaavat tuvan lattialla kuuliaisesti rivissä, odottamassa jatkosijoituspaikkaa.

_B1B0676

Tykkään kauniista valaisimista, sitä ei voine kieltää. Keittiön kattovalon raahasin Tukholmasta risteilyreissulla vuosia sitten, nämä hienot pihavalaisimet bongasin valaisinliikkeestä Jyväskylästä pitkän etsinnän jälkeen ja olen niin enemmän kuin tyytyväinen. Tähän maisemaan täydelliset, suoraan sanottuna. Clas Ohlsonin tyylitellyt roikkavalot asennutin saunan pukuhuoneeseen, nyt ostin kolmannen (yllä) joka pääsee ehkä viereiseen navetan ikkunaan.

Joskus tuunaan valaisimia vähän itse paremmaksi, kuten tämän valkoisen vieraskamariin. Eteiseen sain viikko sitten vihdoin ostettua simppelin plafondin, toinen eteisen valopiste vielä odottaa sopivaa lamppulöytöä…

_B1B0687

Viimeisin putkahti Elloksen paketista tänään. Nostalginen, musta seinälamppu oli niin soma että se oli ihan pakko ostaa, vaikken vielä tiedä mihin sen laittaisin. Paikka löytyy kuitenkin ihan varmasti, täytyy vain hetken aikaa (ehkä vuosi, pari) haudutella.

 

Pitsiliinat tauluksi

_B1B3351

Nämä pitsiliinat ovat sukuni naisten virkkaamia. Joukossa lienee pari matkamuistoa, joita samat naiset ovat maailmalta tuoneet. Yksittäin ne eivät ole olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta yhdessä ne tuntuvat herättävän paljon hyviä fiboja. Kuinka paljon naisenergiaa niiden silmukoihin onkaan vuosikymmenien aikana varastoitu?

Kuten sanottu, raahaan maalta kaupunkiin lähes aina jotain pientä ja tärkeää mukanani, jotain millä saan myös Helsingin-kotiini kodikkuutta ja omaa fiilistä. Kuitenkin niin, että en tuo kaupunkiin mitään turhaa ja tarpeetonta pölynkerääjää, vaan asioita mille on jo valmiiksi mietitty paikka ja tehtävä.

Viimeisin maalta tuotu aarre onkin iso nippu vanhoja pitsiliinoja. Niitä pieniä ja pyöreitä, joita oli mummolassa telkkarin päällä ja pienen kahvipöydän keskellä, ja pitsiliinan päällä ehkä kynttilä tai ruukussa kukkiva saintapaulia.

_B1B3325

Liinat on vain silitetty ja kiinnitetty ison, valkoisella kankaalla päällystetyn pahvilevyn päälle. Tausta on ison pahvilaatikon laidasta leikattu; kaupunkikodissa kun tykkään hyödyntää mahdollisimman paljon jämämateriaaleja askarteluihini.

Samasta kierrätyksellisestä syystä piirtelen välillä sisustustauluja pizzalaatikon kylkeen ja nikkaroin huonekaluja kuormalavoista – jotka muuten saivatkin nyt ensiesiintymisensä tässä kuvassa!

pitsiliinat

Taulun lopullinen ripustuspaikka on makuualkovin seinällä.

Käytännön funktio pitseillä on parantaa osaltaan kodin akustiikkaa. Fiilisfunktio on tälläkin kertaa tuoda Torppaa ja Joutsaa lähemmäs minua, myös täällä kaupungissa ollessa.

Vaikka aluksi haaveilin, että taulu koostuisi vain valkoisista pitseistä, lopputulos on kuitenkin paljon parempi näin. Kun hyväksyin mukaan kaikki pitsin eri sävyt, taulu onkin yhtäkkiä kuin tiivistetty värikartta kaikista kodin huonekaluista ja tekstiileistä. Kiitos vain kaikille niille sukuni naisille, joiden kädenjälki on kuin luotu tätä kotiani varten. :)

 

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Pieniä haaveita

_B1B1848

Olen aina tykännyt näperrellä pienten asioiden parissa (siitä olikin ajatuksia jo täällä). Ehkä siksi myös kaikki somat pikkuiset vierasmökit, huvimajat ja olohuoneeksi sisustetut kesäkeittiöt saavat minut huokailemaan.

_B1B1851

Torpan pihassa on valitettavasti vain yksi vierasmökki, ja se on jo valmis (sisältä, ja suunnilleen). Minun puolestani sellaisia voisi olla kokonainen rivi, joita saisin yksi kerrallaan somistaa eri värein ja tyylein. Kuin nukkekoteja rivissä.

_B1B1853

Ehkä siksi, vaikka en osaa yhtään mitään kasvinkasvatushommia (vielä ainakaan), olen alkanut haaveksia myös omasta kasvihuoneesta. En sen takia, että sinne saisi näppärästi tomaatit ja muut luomuviherjutut, vaan siksi että kasvihuoneessa olisi kauniit lasiseinät, ehkä vähän lyhtyjä ja joku mukava nojatuoli… Oih.

Kesä aitan kongilla

_MG_0060web

Tuleva mökkisesonki ja muutto maalle kesäksi alkaa pyöriä ajatuksissa päivittäin. Eikä haaveilua ainakaan vähennä se, että läppärin äärellä huomaan hakeutuvani yhä useammin  katselemaan kesäkauden valokuvia.

Koska torppa tiluksineen on keskellä vanhaa maalaismiljöötä ja 30-luvulla rakennettu pientila, siellä ei ole eikä sinne sovi mikään moderni kesäkeittiö. Toistaiseksi grilli on saanut olla aitan kongilla, ja kongin toisella laidalla ruokailupiste.

PicMonkey Collage

Istuimen virkaa toimittavat vanhat räsymatot. Ei liian hienot, ettei harmita jos ja kun jotain sattuu. Viime kesänä jätin kauniin, sinikirjavan maton viikoksi aitan kongille. Sinä aikana hiiri tai joku muu humoristi oli tehnyt reiän tismalleen keskelle mattoa.

Nurmikolle raahaan vielä pari vanhaa hetekaa auringonottoa varten. Niidenkin päälle riittää räsymatto pehmikkeeksi. Käytännössä en ehdi loikoilla auringossa juuri koskaan, mutta ajatuksena se on kiva. Lapsivieraita hetekat ilahduttavat enemmän trampoliinina.

IMG_5297

Mutta olen näköjään joskus ehtinyt jopa laiskotella täällä. Sekalaisista valokuvista päätellen olen ainakin lukenut aitan kongilla kirjaa, syönyt karkkia ja nauttinut aamiaista villasukat jalassa… Äh, tulispa jo kesä!