ilona

Tervetuloa vuosi 2019!

08/01/2019

ilona ja lumi

Toivotan uuden vuoden 2019 tervetulleeksi ja sanon ihan hyvillä mielin heipat edelliselle!

Vuosi sitten kirjoitin pitkän tilinpäätöksen edellisvuodesta tänne blogiin. Toiveena oli tasamaata ja rauhoittumista:

Nyt mietin, että vuonna 2018 voisin nauttia elämästä lisää. Tervetuloa uusi vuosi: tuo minulle rauhaa ja tasamaata, ja jos saa toivoa niin onnellisia asioita lisäksi. Määrällisesti ei ole niin tarkkaa, vaikka jotain kohtuullisen ja ylenpalttisen väliltä.

Siinä missä vuosi 2017 oli ollut raskas, yllättävä ja haastava, vuoteen 2018 mahtui monien asioiden loppuunsaattamista ja lankojen päättelyä.

Juska Kuhanen

Äitini (elämänsä toinen) tuberkuloosisairaus parannettiin täysin, ja muutkin äidin arjen asiat asettuivat uomiinsa. Isäni kuolemaan liittyneet käytännön järjestelyt saatettiin monien vaiheiden jälkeen päätökseen. Vanhempieni tulipalossa pahoin vaurioitunut kotitalo laitettiin myyntiin, tehtiin siskon kanssa valtaisa uroteko kun talo tyhjennettiin – ja myytiin, ennen kuin vuosi oli päätöksessään.

Ihmissuhdekarttaa avattiin, purettiin ja lankoja siinäkin pääteltiin. Niin ja sain valmiiksi kaksi räsymattoa ja yhdet lapaset.

Kissat nukkuu

On vihdoin tilaa uusille asioille ja uusille ajatuksille. Ja rauhallinen, utelias mieli vuotta 2019 kohtaan. Tervetuloa! Tuo uusia lempeitä tuulia – ja sitä tasamaata tähänkin vuoteen.

0 kommenttia

Loma Matkailu Retkikohteet

Irtiotto

17/11/2018

Jyväskylä Jyväsjärvi

Kun lokakuun alussa lähdin käymään viikonloppuretkellä Jyväskylän ympäristössä, en arvannut miten kovasti olin tarvinnut irtiottoa arjesta. Poistumista kotoa, edes viikonlopun ajaksi muihin maisemiin. Se ajatus ponnahti mieleen matkan kuluessa aurinkoisena lauantai-iltapäivänä, kun kävelin Vaajakosken kanavan varteen katselemaan syksyistä järvimaisemaa. Vaikka olin viikonloppureissulla vain vajaan tunnin ajomatkan päässä kotoa, matka teki monella tapaa itselle hyvää.

Hotelli Verso

Ja kun kerran johonkin lähdetään, niin käydään sitten kunnolla! Parin vuorokauden kiertoreissulla nähtiin muun muassa Marjoniementila Uuraisilla hevosineen(sieltä näettekin kuvia toisessa postauksessa lisää, hieno paikka!), Puttipaja Vaajakoskella (mainio shoppailupaikka sisustusihmisille ja kynttilöiden suurkuluttajille, vinks) sekä Suomen Käsityön museo ja Jyväskylän Taidemuseo. Syötiin ihania ruokia Jyväskylän legendaarisessa Kirkkopuiston Rossossa, Peurungan Peurankellossa, Paviljongin Trattori Aukiossa ja hotelli Verson lounasbaarissa.

Lauantai-iltana otin vielä omaa aikaa Jyväskylässä, ja menin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupin keikkaa Lutakossa. Huh. Näin täyteläisen viikonloppuohjelman jälkeen sitä olikin jo hyvä hetki palata takaisin kotiin ja normaaliin arkeen…

Solo Sokos Hotel Paviljonki

Rakastan saunoja, ja tälläkin reissulla isoimmat elämykset sain hotelleista ja niiden saunoista. Peurungan kylpylässä olin ihka ensimmäistä kertaa, ja tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdin käydä istumassa höyrysaunassa sekä illalla hetkeä ennen kylpylän sulkemista että aamulla ihan ensimmäisenä höyrysaunan käyttäjänä. Hyppäsin Katjan kannustamana myös ensimmäisen kerran elämässäni vesiliukumäkeen ja dippasin itseni muutaman kerran kylmävesialtaaseen. Vaikka perhekylpylä ei ehkä olisi itselleni se optimaalinen lomapäivän matkakohde keskellä päivää, näin iltamyöhällä ja aamuvarhaisella kylpylässä sai olla omassa rauhassaan – ja sellaisesta hieman erakkoluonteisena nautin erityisesti 🙂

Peurunka & A la Carte Peurankello

Toisen saunaelämyksen sain Solo Sokos Hotel Paviljongin aamusaunassa, jossa hieroin kasvoni mustaksi hoitavalla naamiolla, ihailin sumuista aamukaupungin maisemaa kattokerroksen ikkunoista ja paransin hetken aikaa maailmaa Katjan kanssa saunan lauteilla. Katjan kanssa meitä näkyy yhdistävän ainakin se, että aina on aikaa piipahtaa saunassa 🙂

Saunasta laskeuduin kiireettömälle aamiaiselle; kiva aamuun herättävä kombo mitä tulen jatkossa kokeilemaan muissakin hotelleissa.

Puttipaja

Kiitos tästä kaikesta Visit Jyväskylä ja retkeä emännöinyt Johanna!

Olin saanut kutsun Visit Jyväskylän järjestämälle naisbloggaajien Ihannaiset-retkelle Jyväskylään, ja olen iloinen että tartuin kutsuun. Parissa päivässä ehdittiin nähdä tosi paljon, monita itselleni ihan uusia kohteita myös. Ja mikä parasta, sain tutustua uusiin ihaniin bloggaajatyyppeihin, joita olin aiemmin nähnyt vain blogien kautta tai instagramin kuvissa.

Olen ollut tosi kiinnostunut matkailusta ja matkailumarkkinoinnista siitä lähtien, kun opiskelin yliopistolla matkailualaa. Tämä reissu nosti matkailumarkkinoinnin aiheet pitkästä aikaa mielen päälle. Jos ei ihan lepolomasta reissu mennyt, niin sitäkin rikkaampi oli matkan anti.

Yhteistyössä Visit Jyväskylän kanssa

2 Kommentit

Hortoilu Omavaraisuus Ruoka Villiyrtit

Nokkosta ja mansikkaa purkissa

18/10/2018

Maustehyllyssäni on tänä syksynä suolan, pippurin ja muiden perusjuttujen rinnalla muutama ihan omaa tuotantoa oleva maustepurkki: nokkosta, nokkosensiementä, mansikkaa, tilliä, kruunutilliä, sitruunatimjamia…

Sitruunatimjami kasvaa torpan kivijalan vieressä omaa tahtiaan. Se ei ole villiyrtti, olen pari oksaa itse siihen sijoilleen istuttanut, mutta aika huoletonta sen viljely on kun ei tarvitse tikkua ristiin sen eteen laittaa. Tilli taisi olla kaupan ruukkutillistä, jonka istutin isompaan purkkiin ja se kasvoi kauniisti terassilla koko kesän.

Kesän mansikoista nappasin talteen kannat, kuivatin ja pistin purkkiin. Talvella niitä voi kuulemma käyttää teen maustamiseen – ja ihana mansikan tuoksu tuosta purkista tuleekin. Kesällä tekemääni syreenimehua pakastin pienen erän jääpalapusseihin, ja siitäkin saa kivan kesän fiiliksen synkän syksyn keskelle. Saunaan kesä tulee kuviaamistani koivunlehdistä, jotka pitäisi vielä joskus joutessaan ommella kuitukankaasta tehtyihin pusseihin. Tai ehkä kahvinsuodatinpussikin voisi laiskalle riittää, jos sen vaan ompelisi reunasta kiinni.

Nokkosen lehtiä kuivatin myös, ja viime hetkillä keksin kerätä talteen nokkosesta myös kulhollisen siemeniä. Kuivatut lehdet polttavat silleen kivasti herätellen sekä käsiä että suuta, poltinkarvat eivät siis kuivattamisesta kokonaan kuoletu… Siemenet puolestaan eivät maistu miltään, mutta juuri niissä pitäisi olla nokkosen mahtavin annos rautaa ja muita hyviksiä. Siispä siemeniä päätyy nyt aika moneen ruokaan vitamiinien toivossa.

Ja villiyrttitouhuista kiinnostuneille olen suositellut ennenkin: Toivo Rautavaaran ikivanha tietoteos Mihin kasvimme kelpaavat. Se löytynee joka mummolan kirjahyllystä ja divarista, ja siinä on hurjan iso määrä tietoa eri kasvien mahdollisuuksista ruoanlaitossa ja muussakin. Osa ohjeista on ehkä ajan saatossa vanhettunutta, ja kannattaa suodattaa esimerkiksi rohtoyrttineuvot nykytietämyksen kautta. Mutta paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä siitä kirjasta kyllä silti löytyy!

2 Kommentit

Eläimet Metsä

Ystäväni, kettu

03/10/2018

Muistatteko, kun kohtasin tämän pienen pörröisen kettulapsen? Se istui somasti metsään sammaloituneen Skodan hattuhyllyllä, ja minä kurkin ikkunasta tuota ihmeellistä näkyä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ketun noin läheltä, puhumattakaan siitä että sain tavata metsässä tuon pikkuisen. Ja ihaninta oli, että kohtaaminen ei jäänytkään viimeiseksi.

Olin nähnyt kettuäidin tai -isän jo pari kertaa kevättalvella. Silloinkin suunta oli määrätietoisesti kohti pesäpaikkaa, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään. Kerran kettu jolkotteli keskellä päivää lumisen pihamaan keskeltä saalis suussaan. Rohkea tyyppi, mietin.
Kun lapset vähän kasvoivat, aloin nähdä heitä lähes päivittäin. Kävi ilmi, että poikasia oli ainakin neljä, ja mamma hoiti lapsiaan rakkaudella – eli kantoi niille jatkuvasti lisää syötävää metsästä.
Perheen koti sijaitsi ison puimatallin alla, lautapinojen uumenissa. Leikkimökki oli isossa hirsipinossa, ja tätä väliä pennut kirmailivat usein myös päiväsaikaan. Paras painipaikka oli keskellä mökkitietä.

Elokuun pimenevissä illoissa lapsia ei enää näkynyt. Ne olivat kasvaneet jo isommiksi, ehkä muuttaneet jo kauemmas. Mutta yksi, luulen että se sama jonka kanssa olin tehnyt tuttavuutta jo aiemmin, kävi vielä kerran minua tervehtimässä.

Ilta oli hämärtynyt, kun kettu käveli pihaan. Se istui alas, katseli minua, eikä lähtenyt pois. Tassutteli kaivon kannelle, istahti siihen ja haukotteli. Siinä me sitten hetki toisiamme katseltiin ja juteltiin.
Sitten kettu jatkoi matkaa. Kuin se olisi käynyt sanomassa heipat kivasta leikkikesästä torpan mailla.

Myöhemmin syksyllä tai tänä kesänä kettua ei enää näkynyt, mutta olin itsekin aika paljon poissa.
Toisaalta toivon, että he olisivat muuttaneet kokonaan muualle, jotta kotimetsäni kanalinnut saisivat pesintärauhan. Ja jos ottaisin torpalle taas joskus kanoja, saisivat nekin elää paremmassa rauhassa (ainakin ketuilta). Toisaalta taas kettu piti myyrät ja hiiret poissa tiluksilta… Kotiketulla on puolensa ja puolensa.

0 kommenttia

Kukat Pihamaa Puutarha Torppa

Perennapuutarhan paikka?

16/09/2018

Jos olisi kaksi vaihtoehtoa kukkaistutuksille, kumman valitsisit?

A) Talon takana valmis, tasainen pellon laita, johon ei tarvitse muuta kuin vaikka heti huomenna kaivaa kukkapenkit ojoon ja perennat maahan odottamaan talvea

B) Aitan vieressä oleva pellonkulma, joka on kasvanut puolillensa parimetrisiä kuusia, välissä on isoja kiviä, yläpuolella kulkee vielä toistaiseksi torpan sähkölinja ja kasvuston perusteella maakin on vähäravinteista

Niin… Mutta kun haluaisin ne kukat tuohon torpan pihapuolelle, aitan viereen.

Olen jo mielessäni kuvittanut pihamaan silleen, että aitan vieressä olisi semmoinen soma kukkatarha. Sen keskellä sitten joutilaana kivettyä polkua maleksin, ihastelen pioneja ja ruusuja, ja perhosetkin ehkä siinä ilokseni lepattelevat. Ja aurinko paistaa tietysti koko kesän kauniisti. (Saatan vähän mielikuvitelmissani kaunistella arkirealismia)

Äitini ehdotti järki-ihmisenä, että ne kukat voisi istuttaa ihan siihen torpan pihaan, nurmikon reunaan. Minun ehdotelmani kun kuulostavat vähän työläiltä. Mutta kun sehän ei taas sovi ollenkaan minun ajatukseeni siitä, miten piha pitäisi sommitella. Ei, vaikka vaihtoehto ei olisi ehkä kovin hölmö sekään.

Pitää ehkä miettiä pari päivää. Voittaako järki vai estetiikka, hmmm…

Näissä kahdessa jälkimmäisessä kuvassa on muuten juurikin niitä kukkia, joita olisi tarkoitus siirtää äidin puutarhasta torpalle. Pitäkääpä peukkuja, että esimerkiksi noiden vanhojen perinnepionien jakaminen ja siirto onnistuu!

2 Kommentit

Pihamaa Puutarha Sadonkorjuu Syksy

Näitä asioita ei voi enää lykätä

30/08/2018

Nyt on tultu torpalla siihen pisteeseen, että 9 vuotta kestänyt asioiden lykkääminen ei enää toimi. Minä, joka en ole ollut yhtään puutarhaihminen, olen tästedes viherpeukalo.

Tai koska en ole, niin alan opetella olemaan.

Puutarha on jo vuosikymmenien ajan muodostunut vanhoista elementeistä: muutama ikuvanha omenapuu, alati lisääntyvä ja vähän villi luumupuutarha, parikymmentä marjapensasta, jokunen siellä täällä törröttävä perenna, valtava raparperi. Niissä on ollut minulle enemmän kuin tarpeeksi, ja metsästä tai niityiltä olen saanut loput mitä kaipaan.

Nyt on tullut eteen kolmekin isompaa juttua, mitkä pitäisi saada kuntoon. Tai neljä.

Äidin pionit, ruusut ja muut hienot perennat pitäisi siirtää osittain torpalle
Omenapuut kaipaavat kipeästi huoltoa
Jättitatar on saatava vihdoin häädettyä pois navetan päädystä
Maakellari olisi ehkä hyvä joskus kunnostaa

Jostain on aloitettava, eipä siis muuta kuin opettelemaan. Pionien ja ruusujen siirtoaika alkaa olla käsillä *), mutta perennapuutarhan paikkaa en ole vielä edes päättänyt. Saati että sille maaperälle pitäisi kai tehdä jotain ennen kukkien istuttamista.

Tatarin pään menoksi ajattelin hankkia paksua kuitukatelevyä, joka on tehty hampusta ja olisi ilmeisesti aika ekologinen vaihtoehto. Jos sillä saan tatarin pois ilman torjunta-aineita ja myrkkyä, on kuitukate jo sillä maksanut itsensä takaisin.

*) Tuon faktan siis googlasin tänä aamuna netistä…

0 kommenttia

Arvonta Ekologisuus Kotimainen

Saaren Taika ja arvonnan voittajat!

26/08/2018

Kiitos kaikille ekokosmetiikka-arvontaan osallistuneille ja hyville vinkeille suuri kiitos myös! Palashampoo-vinkkejä tuli tätä kautta useitakin, siivoussaippua alkoi itseä nyt kiinnostaa suuresti, ja Marseille-saippuan ylivoimaisuutta pitänee kans kokeilla kun siitä tuli parikin suositusta.

Loistavaa, taas voi ottaa pari pientä askelta kohti eettisempää kulutuskäyttäytymistä!

Arvonnassa oli siis tällä kertaa Saaren Taika -tuotesarjan suolasaippua, voidedeo ja sheavoide. Nämä tuotepaketit voittivat puolueettoman arvontaraadin valvonnassa: Outi ja Jenna! Olen teihin yhteydessä, vaihdetaan yhteystietoja niin osaan pistää paketit matkaan oikeisiin osoitteisiin.

Terveiset myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta, kävin siellä eilen. Ihana, aivan ihana tapahtuma ja ihan pieni kaupunki! Kissat lähettävät myös terveisiä kaikille – Touho on kesän mittaan huomattavasti pyöristynyt ja Nappi alkaa vihdoin oppia miukumaan. Valtakunnassa kaikki hyvin 🙂

0 kommenttia

Arvonta Ekologisuus Kotimainen Testissä

Saaren taikaa ja loppukesän arvonta

21/08/2018

Merivesi huuhtoo rantakalliota, ylempänä huojuu hiljalleen jykevä mänty kuivan varvikon keskellä. Rannan vanha, punamullalla maalattu sauna on pikkuisen kallellaan. Tuuli puhaltelee hiussuortuvia otsalle. Sellainen kaunis mielikuva minulla on saaresta merellä, ja sellaiseen maisemaan ei oikein sovi parabeenit, sulfaatit, muovit eikä fosfaatit.

Keväällä törmäsin sattumalta Saaren Taika -nimiseen brändiin, jolla oli tosi kiinnostavia kosmetiikkatuotteita. Ekologisia, vegaanisia, ja -ttomia (kaikki pahikset puuttuu). Ainesosat ovat pelkästään kasvipohjaisia ja luonnonmukaisia.

Päätin tietty testata itse. Kesä oli melkoisen kuuma ja hikinen, mutta tykästyin silti tai siitä huolimatta Andalusia-voidedeodoranttiin, josta puuttuvat kaikki ne aineet mitä olen luullut välttämättömiksi dödössä. Kuten alumiini.

Saaren Taika tekee muutenkin hyviä juttuja: esimerkiksi ihanalle tuoksuvan suolasaippuan hinnasta lahjoitetaan lyhentämättömät 5 euroa Itämeren suojelutyöhön.

Olen silleen laiska eko-ihminen, että mielelläni valitsen ekologisia ja eettisiä tuotteita kaupasta, mutta en ehdi/jaksa/viitsi nähdä sen eteen hirveän suurta vaivaa. Mutta sitten kun joku sopiva tuote osuu kohdalle, minusta tuleekin aika uskollinen kuluttaja. Ekologinen deodorantti taitaa olla nyt yksi sellainen tuote.

Seuraavaksi itseä kiinnostaa palashampoo. Sen etuna olisi ainakin muovittomuus ja lisäaineettomuus. Palashampoota saa näemmä jo aika monelta eko-valmistajalta, joten hankinnan hankaluus ei ainakaan pitäisi olla esteenä testailulle. Ekologista pyykkietikkaa voisin kokeilla myös, mutta olen tottunut käyttämään huuhteluaineena ihan tavallista keittiöetikkaa, enkä oikeastaan tarvitse tuoksullisia etikkaversioita kylppäriini enää.

Ja nyt se iloisin juttu: Saaren Taika halusi osallistua Torpan Tytön arvontakimaraan! Haluaisitko päästä kokeilemaan Salon saaristossa valmistettua ekokosmetiikkaa? Jätä viestiä kommenttikenttään, jotta tiedän sinun olevan mukana arvonnassa. Voit myös kertoa meille muille kans, jos sinulla on muita hyviä vinkkejä eko-/luomukosmetiikasta!

Torpan Tyttö arpoo osallistujien kesken 2 ihanalta tuoksuvaa, eettistä tuotepakettia: molemmissa on Manteliöljy Sheavoide, Andalusia-voidedeodorantti ja Saariston suolasaippua. Arvonta on auki tämän viikon, su 26.8.2018 klo 19 asti!

68 Kommentit

Ajatuksia Hortoilu Kesä Omavaraisuus Ruoka

Keräilyn ja kokeilujen kesä

06/08/2018

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

tehnyt syreenimehua
ja horsmankukkamehua
ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
syönyt syreenin kukkia
kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
ja kuusenkerkkää pakastimeen
tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

kasvihuoneen rakentamisesta
äidin perennojen siirtämisestä torpalle
ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
kanoista
kissojen ulkoiluhäkistä
vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
autokatoksesta
aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

0 kommenttia

Ajatuksia Joutsa Kesä Muistot Musiikki

Pariisin Kevät (ja kun kaikesta on jo 20 vuotta aikaa)

27/06/2018

On jonkinlainen juhlavuosi. 20 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi. Ajoin mintunvihreällä Corollalla ylettömän onnellisena siitä, että ajokortti oli avannut koko maailman pienen sivukylän tytölle. Ajoin myös kissan päälle autolla, mistä en ole vieläkään päässyt ihan yli. Muutin Lahteen opiskelemaan. Olin kesän töissä paikallisessa Alabama-kuppilassa.

Nyt Alabaman paikalla on ravintola Kellari, mutta seinät ovat samat kuin silloin. Ne oranssilla, ruskealla ja myrkynvihreällä maalatut tiiliseinät, preeria ja vankkurit seinämaalauksessa, samat jyrkät portaat ja jykevä puuovi kellarikuppilaan.

Kesätyöstä baarimikkona ja tarjoilijana on pyöreät 20 vuotta. En haluaisi uskoa vanhettuneeni, mutta jotenkin muut kanssaihmiset näyttävät aikuisemmilta. Oma peilikuvakin on vähemmän pyöreäposkinen kuin 18-vuotiaana. 20 vuotta tuntuu nostalgiselta ja haikealta. Pitkä aika, monta välietappia elämässä.

Alabamassa sain kerran 1000 markan tipin. Se teipattiin seinälle, siltä varalta jos tipin lahjoittaja tulisi myöhemmin katumapäälle. Ei tullut, ja kesän loputtua seteli siirtyi ehkä firman kassaan. Elin sen kesän tupakansavun keskellä, savu oli ainainen vieras baarissa ja baarintyöläisen vaatteissa. Joskus olin yövuoron jälkeen niin väsynyt, että nukuin hetken nurkkapöydän sohvalla ennen kuin ajoin kotiin.

Nyt olen iloinen, että pääsin opiskelemaan lehtimieheksi. Ravintola-ala olisi ollut toisenlainen tie, luultavasti paljon kuluttavampi.

Ja nyt, 20 vuoden jälkeen, Kellariin tulee esiintymään Pariisin Kevät. Olen monta vuotta toivonut, että paikallinen kesäfestarimme Joutsan Joutopäivät saisi esiintyjälistoilleen tuon artistin. Toiveeni täyttyy viikon kuluttua, kun Pariisin Kevät nousee lavalle Kellari Garden Partyssa, ravintolan takapihalla.

Silloin 20 vuotta sitten Arto Tuunelakin olisi ollut vasta 18-vuotias. Nyt ollaan molemmat jo vähän aikuisempia. Odotan innolla.

Pariisin Kevään kuvat: Kerttu Malinen

0 kommenttia

Vanhemmat artikkelit

Uudemmat artikkelit