Yllättäen sadepäivien jälkeen tulikin helle. Täysi kesä tulvi Torpan tiluksille, ja toi mukanaan ihania tuoksuja joita en tiedä kaivanneensa – ennen kuin huomaa hengittävänsä tuttuja muistoja.
Aitan pärekaton korjaaminen alkoi tänään aamulla. Vaikka minulla ei ollut mitään osuutta remontin tekemisen kanssa (paitsi lasku sitten myöhemmin), en malttanut lähteä pois työmaalta. Tuoreet, vielä kosteat mäntypäreet tuoksuivat huumaavasti lapsuudelle, ikuiselle remontin keskellä asumiselle, vasta sahatulle puulle, kesälle, uudelle talolle. Mikä parasta, se sama tuoksu leijailee Torpan pihamaalla vielä pitkään, kunnes uusi pärekatto alkaa kuivua.
Kepeä tuulenvire toi pihaan myös toisen kauniin tuoksun: kuivan mustikkametsän. Havunneulaset, mustikanvarvut, kesäauringon lämmittämän mättäikön. Ihana tuoksu. Sellaiselta täällä tuoksuu kuumina kesäpäivinä, ja sellaiselta tuoksuu mustikkametsässä ennen kuin sade kastelee luonnon ja muuttaa tuoksuja taas uudenlaiseksi.
Kolmas tuoksuelämys oli yllätys, mutta niin tuoksumuistot yleensä tulevatkin. Yllättäen. Istuin isäni vanhaan autoon auringonpaisteisella pihalla. Lämpö oli nostattanut auton istuinpäällisistä ihan samanlaisen tuoksun kuin kummitätini kuplavolkkarissa 1980-luvun alussa. Samanlainen aurinko ja kesä, samanlainen tuoksu autossa. Sekin oli hyvä tuoksu, muistorikas ja lempeä.
