Adventtikynttilöiden valaisemassa satumetsässä meinasi syttyä tulipalo, kun valkoinen puu (mustikanvarpu) vähän kellahti ja syttyi latvasta palamaan. Suurempaa vahinkoa ei sattunut, mutta se oli taas hyvä muistutus itselle ja ehkä muillekin: tällaiset kynttiläasetelmat ovat kauniita katsella, mutta ei suositeltavia oikeaan kynttiläkäyttöön. Paloturvallisuus on kuitenkin tärkeämpi seikka kuin esteettiset asetelmat, joihin kuuluu paljon kuivia, palavia materiaaleja.
Eilen oli jo neljäs adventti. Tarkoittaen, että neljä viikkoa joulunalusaikaa on kulunut ja minä en ole saanut mitään joulujuttusia valmiiksi. Lahjat on suunnilleen hankittu sentään, mutta kuusi on yhä metsässä, koristeet kaapissa ja herkut leipomatta.
Eilen palasin taas maalle. Tälle viikolle latasin ymmärrettävästi sitten enemmän kaikkia odotuksia: tunnelmoisin mökkiä ja tähtitaivasta, kynttilöitä ja koristeita, tuoksuttelen kuusen havuja ja ihailen lumisia maisemia. Ehkä vierailisin uudelleen löytöeläintalossa rapsuttelemassa kissoja. Mutta koska asiat eivät mene niin kuin suunnittelee, tästä viikosta tuleekin ehkä ihan erilainen. Läheisen joutuminen sairaalaan yms. Mutta nyt mennään sitten tällä toisenlaisella aikataululla ja edetään sen mukaan.
Joulun, siis sen varsinaisen aaton, jälkeen tuntuu ehkä vähän höhlältä vasta aloittaa joulunvietto toden teolla. Siispä muistiksi itselle: yritä hyvä ihminen aloittaa ensi vuonna aikaisemmin, että ehdit kaikkeen tunnelmointiin mukaan!
