Syksy

Näitä asioita ei voi enää lykätä

30/08/2018

Nyt on tultu torpalla siihen pisteeseen, että 9 vuotta kestänyt asioiden lykkääminen ei enää toimi. Minä, joka en ole ollut yhtään puutarhaihminen, olen tästedes viherpeukalo.

Tai koska en ole, niin alan opetella olemaan.

Puutarha on jo vuosikymmenien ajan muodostunut vanhoista elementeistä: muutama ikuvanha omenapuu, alati lisääntyvä ja vähän villi luumupuutarha, parikymmentä marjapensasta, jokunen siellä täällä törröttävä perenna, valtava raparperi. Niissä on ollut minulle enemmän kuin tarpeeksi, ja metsästä tai niityiltä olen saanut loput mitä kaipaan.

Nyt on tullut eteen kolmekin isompaa juttua, mitkä pitäisi saada kuntoon. Tai neljä.

Äidin pionit, ruusut ja muut hienot perennat pitäisi siirtää osittain torpalle
Omenapuut kaipaavat kipeästi huoltoa
Jättitatar on saatava vihdoin häädettyä pois navetan päädystä
Maakellari olisi ehkä hyvä joskus kunnostaa

Jostain on aloitettava, eipä siis muuta kuin opettelemaan. Pionien ja ruusujen siirtoaika alkaa olla käsillä *), mutta perennapuutarhan paikkaa en ole vielä edes päättänyt. Saati että sille maaperälle pitäisi kai tehdä jotain ennen kukkien istuttamista.

Tatarin pään menoksi ajattelin hankkia paksua kuitukatelevyä, joka on tehty hampusta ja olisi ilmeisesti aika ekologinen vaihtoehto. Jos sillä saan tatarin pois ilman torjunta-aineita ja myrkkyä, on kuitukate jo sillä maksanut itsensä takaisin.

*) Tuon faktan siis googlasin tänä aamuna netistä…

0 kommenttia

Ajatuksia Luovuus Syksy Talvi Työ

Kuukauden kooma

13/12/2017

Talvi maalla

Kiireinen kesä, kiireinen syksy ja sitä seurannut kuukauden mittainen kooma.

Valokuvaajan kesä on perinteisesti kiireinen, varsinainen sesonkipiikki. Käytännössä kaikki viikonloput kuluvat töissä, monesti ilta-/yöpainotteisesti. Ja kun kesä kääntyy syksyyn, keskitytään kuvankäsittelyyn ja kesän isompien projektien loppuunsaattamiseen. Ja aletaan harjoitella ajatusta, että tämmöistäkö se on normaalin työssäkäyvän elämä – että viikonloppuna voi olla vaikka joskus vapaata.

Talvi maalla joki

Tänä vuonna kuvankäsittelyt pääsivät kuitenkin pahasti ruuhkautumaan; olin kesken syksyn kuukauden kipeänä ja muutenkin puhditonna. Niinpä kesäkiireet päättyivät tänä vuonna vasta marraskuun alussa. Silloin suma lopulta aukesi, rästihommat valmistuivat. Ja siitä lähtien olenkin ollut ihan kuutamolla muuten vain.

Kuollut lehti

Minulla on nyt vihdoin sellaista vapaa-aikaa, joka ei ihan taukoamatta täyty huonolla omallatunnolla ja ajatuksilla keskeneräisistä työasioista. Voin välillä katsoa netistä sarjoja, ja nyt tällä viikolla luin kirjan! Huutomerkin arvoinen juttu, sillä lukemiseen pitää voida keskittyä, ja sellaiseen keskittymiseen en ole kyennyt ihan vähään aikaan.

Eilen tein pienen lumiukon olkkariin (lunta kun riitti niin juolahti mieleen kokeilla miltä tuntuisi käsitellä lunta sisällä lämpimässä) ja tänään aloin askarrella joululahjaa. Ihmeellisiä asioita, ihmeellistä aikaa tehdä jotain ihan vain huvikseen.

Jaakide

Kooma on näkynyt myös tässä blogissa. Olen aloittanut noin 20 tekstiluonnosta, asiaa ja sattumuksia kun olisi paljon kerrottavaksi. Tuolla ne ovat luonnoskansiossa edelleen. Jääneet kasaksi irtonaisia lauseita ja huolimattomasti yhteen harsittuja ajatuksia.

Monesti olen mennyt mieluummin nukkumaan sen sijaan, että olisin kirjoittanut yhtään mitään. Blogiin ei oikein tunnu irtoavan edes valokuvia, mikä on vähän absurdia kun kuvaan kuitenkin tuhansia valokuvia ihan joka viikko.

Mutta nyt. Päätin että kuukauden koomailu saa riittää sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Nyt loppukiriin kohti joulua ja kuluneen vuoden (ja lahjojen) paketoimista!

0 kommenttia

Ajatuksia Joulu Syksy

Jouluihmisen syksy

27/11/2017

_B1B3380

Sunnuntai 22.10. Ostan syksyn ensimmäisen joululehden.

Maanantai 23.10. Paistan ensimmäiset joulutortut, 6 kpl. Syön kaikki kerralla.

Tiistai 24.10. Paistan lisää joulutorttuja. 4 kpl. Kts. edellinen päivä.

Keskiviikko 25.10. Paistan pellillisen joulutorttuja. Syön vain neljä. Ripustan Torpan ikkunan alle havuja ja ensimmäiset jouluvalot, ikkunaan joulutähden.

_B1B4137

Torstai 26.10. Totean, että tämä joulutorttutahti ei voi jatkua jouluun asti. Päätän pitää taukoa torttujen paistossa. Ensilumi sataa, ja siitä tulisi joulufiilis jos ei olisi niin kiire kuvauspäivänä.

Sunnuntai 28.10. Ostan uuden joululehden.

Lauantai 4.11. Juon ensimmäiset glögit. Huomaan, että marketin mustikkaglögi ja tilkka punaviiniä sopivat ihan oivasti yhteen.

_MG_0057

Lauantai 18.11. Kaupan lehtihylly alkaa notkua joululehtiä. Ostan kaksi uutta. Ehdin lukea niistä ekan vasta viikkoa myöhemmin.

Maanantai 20.11. Ostan Helsingistä pari muovikassillista joulutavaraa. Joulukuvauksia varten (muka)

Tiistai 21.11. Haen Torpan metsästä studiolle pienen joulukuusen.

Torstai 23.11. Ulkona on ensimmäinen rehti lumimyräkkä. Päässä soi joku englanninkielinen joululaulu repeatilla.

_B1B3413

Lauantai 25.11. Luen joululehtiä. Spotifyssä soi joululista. Syön vähän liikaa joulusuklaata.

Maanantai 27.11. Joulutorttujen paistaminen ja syöminen jatkuu taas. Suunnittelen, että ehkä joulun jälkeen alan vähän säännöstellä tätä herkkumässäilyä. Ehkä.

0 kommenttia

Ajatuksia Loma Syksy Torppa

Syysloma Torpalla, minun tapaan

19/10/2017

Takkatuli

Tulin pitkästä, pitkästä aikaa yöksi Torpalle. Ehkä tämä on sitten vähän kuin minun syyslomani: yksi yö kylmässä mökissä, uunissa märkiä puita niin että pesä sihisee kuin saunan kiuas, monta keskeneräistä työprojektia mukana läppärissä. Suklaata ja makkaraa eväänä.

Kynttilanjalka lasinen

Muutin Helsingistä pois maaliskuun lopussa, ja Torppa on yhä puolillaan muuttolaatikoita. Enkä valitettavasti edes liioittele. Vähän himmentää semmoista rustiikkia, sisustuslehtihenkistä mökkitunnelmaa, mutta toisaalta on kätevää kun jokaisen nojatuolin ja sängyn vieressä on monta pahvilaatikoista kasattua kahvipöytää teekupille ja muille tärkeille.

Takkatuli 2

Raikkaasta ilmastosta ja kaaoksesta huolimatta täällä on hyvä. Onkin ollut tänne jo vähän ikävä.

0 kommenttia

Ajatuksia Joutsa Kirkonkylä Maaseutu Syksy

Katso tähtiä

23/09/2017

376A1703

Katso tähtiä
tänä yönä
ja sä tiedät
missä mä olen

Lauantai-ilta, on jo syyskuu ja pimeä. Palaan taas kerran työreissulta Helsingistä, kävelen bussipysäkiltä kotiin. Asfaltilla on paljon kiviä, mutta niillä onkin sarvet. Ehkä kaikki Joutsan etanat ovat hitaalla matkallaan jalkakäytävän yli kohti suurta tuntematonta.

Huomaan vasta nyt, että jalassa onkin kumisaappaat. Olin lauantaipäivän Espoon metsissä valokuvaamassa, näköjään sen jäljiltä unohdin vaihtaa kengät.

Kiirehdin matkalaukkuni kanssa kotiin, marketti tien toisella puolella on vielä 10 minuuttia auki. Kävellessä puntaroin, tekeekö mieleni olutta vai ehkä sittenkin Pepsi Maxia. Olut olisi noista kahdesta terveellisempi, mutta viime aikoina olen syönyt aika paljon sokeria ja makea esanssi voittaa vertailun.

376A1721

Harpon yli kotipihan, tienristeyksen halki, nurmikon yli ja kauppaan.

Taivas on täynnä tähtiä, tiellä keltaisia lehtiä. Ohitseni menee yksi tyhjä taksi, muita ihmisiä ei näy missään. Helsingissä niitä olikin ihan riittävästi. Tästä hiljaisuudesta aika kovasti tykkään.

376A1726

Kotona menen vielä terassille tuijottamaan taivasta. Maailmanloppu ei tainnut tänään vielä tulla, tähdetkin ovat omilla paikoillaan.

0 kommenttia

Keittiö Maaseutu Retkikohteet Syksy

Markkinahumua ja uusi syksy

02/09/2017

Leikkuulauta

Syksyn täällä landella aloittaa viimeistään Hartolan markkinat. Armaan naapuripitäjämme maalaismarkkinat, Suomen suurimmat sellaiset kuulemma.

Ja vaikka joka vuosi siellä on ihan samanlaista, liki joka vuosi minä lähden siellä käymään – niiden 20.000-30.000 muun ihmisen seuraksi jotka tänä yhtenä ainoana päivänä vuodessa täyttävät muutoin aika verkkaisen ja hiljaisen kirkonkylän asfalttikadut.

Hartolan markkinat

Tällä kertaa lähdin markkinoille ajatuksenani etsiä uusi leikkuulauta. Ja sellaisen löysin, kiitos vain.

Malleja ja värejä oli monta, puulajeja tietysti sen mukaisesti. Samoin pintakäsittelyaineita. Minulle riitti, että lauta on kotimaista puuta ja muodoiltaan sopiva eli mahdollisimman yksinkertainen.

Kun nämä kriteerit täyttyivät, en enää muista mitä puuta tuote on tai millä se on käsitelty. Jämäkältä vaikuttaa. Ja plussaa kierrätysmateriaalin käytöstä. Sitten painelinkin lettukahvilaan palkkioksi järkevästä shoppailusta.

Kardemumma kahvila

Leikkuulaudalle pääsi kotona saman tien Vuohelan herkun mallasleipä. Vahva suositus! Sitä saa Hartolasta nelostien varresta, gluteenittomien tuotteiden paratiisista eli La Kar de Mumma -kahvilasta. Mallasleipä ei tosin ole gluteeniton, mutta hitsin hyvänmakuinen se kyllä on.

Näin eväin alkoi tämä syksy. Ihan hyvät eväät.

0 kommenttia

Ruoka Syksy TeeSeItse

Omenakaaos

31/10/2016

_b1b3835

Ennen tätä syksyä en ole koskaan hyödyntänyt Torpan omenoita. Mihinkään. Tänä vuonna omenat tuottivat kuitenkin niin ylettömän kaaoksen, että asialle oli pakko tehdä jotain.

_b1b3797

En syö omenoita sellaisenaan, ilman erityistä syytä siihen – en vain ole koskaan tullut syöneeksi. Viime syksynä sentään löysin ruusumuffinit, leivonnaisen johon saa käytettyä pari-kolme omppua kerrallaan.

Nyt se ei riittänyt mihinkään. Viidessä puussa oli kaiketi miljoonia omenoita. Ainakin tuhansia.

Viime syksynä sain ystävältäni purkillisen ihanaa, itsetehtyä omenahilloa, ja ajattelin että en ikinä osaisi tehdä vastaavaa. Nyt omenasato ei oikein jättänyt vaihtoehtoja – joten käärin hihat ja päätin yrittää. Ja kas: hillon tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Alkukesästä olin harjoitellut mansikoilla, nyt omenahillo oli helppoa joskin työlästä. Omenoiden kuoriminen tuotti hiertymiä kämmeniin ja lievän rasitusvamman kyynärvarteen.

_b1b4697

Eihän siihen hilloonkaan mennyt kuin pieni murto-osa kaikista omenoista. Onnekseni olen saanut Torpalle valtavan lintupopulaation, joka auttoi urakassa tunnollisesti. Pikku hiljaa omenat ovat huvenneet, ja lintuni luultavasti pulskistuneet aika tavalla.

Ja minulla on jääkaappi puolillaan hillopurkkeja. Nam. Ja röyh.

_b1b3837

0 kommenttia

Kirjat Muistot Perhe Syksy

Kun kellot ja kuolleet kääntyvät

29/10/2016

anni-swan

Suomalaiseen syksyyn sopii kylmä, ankea ja kolea. Siihen mielenmaisemaan oranssit kurpitsat ja nauravat noita-akat tuntuvat päälleliimatulta tarralta, jossa on vähän glitteriä reunassa. Mutta minulta ei ole pois että lapsiperheissä vietetään kivoja syyskemuja ja pukeudutaan hassusti, joten antaa tulla halloweenit ja muut hassuttelut, minä voin kyllä itsekseni fiilistellä pimeää ja loskaa!

Halloweenin tunnelmiin sopii kuitenkin tämä vanha kirja, jonka olin ajatuksissani nostanut lipaston päälle näkösälle. Anni Swanin sadut vuodelta 1945 on perheemme perintökalleus (joka tosin on ollut vuosikausia ns. hukassa, kun kukaan ei tainnut muistaa että se on minulla kirjahyllyssä). Äitini sai sen tädiltään lahjaksi syyskuussa 1946.

anni-swan-2

Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin mustanpuhuvat kuvitukset sekä sadut jotka vilisevät peikkoja, noitia, kuolleita ja viikatemiehiä ovat kiehtova osa minun, siskoni ja äitini lapsuutta. Satuja on luettu hartaasti ja moneen kertaan, vaikka yhä edelleen kirja nostattaa melkein niskavillat pystyyn kaikessa kauheudessaan.

Ehkä Risto Räppääjät kasvattavat nykylapsista vähän vähemmän pelokkaita 🙂

Kekseliäs otsikointini toi mieleen toisenkin asian, nimittäin kuolemankellot, joista juttelin hiljattain vanhojen rakennusten korjausrakentamiseen erikoistuneen arkkitehdin kanssa. Ja siitä lisää tuonnempana…

0 kommenttia

Ajatuksia Loma Syksy Torppa

Hiljainen lokakuu

28/10/2016

_b1b6759

On ollut hiljainen lokakuu, täällä blogissa. Ehkä muutenkin vähän – toiveeni nimittäin täyttyi ja pahin kesäkiire vihdoin hellitti. Niinpä olen nukkunut pitkään aamuisin, istunut sohvalla, ottanut päiväunia.

Näperrelyt omia juttujani. Piirrellyt, miettinyt sisustusta. Katsonut Areenasta Sorjosen ekan tuotantokauden. Kuunnellut musiikkia ja fiilistellyt kaikenlaista. Nyt kun lokakuu on lopuillaan ja työkiireet meinaa taas imaista mukaansa, olen oikeastaan jo valmis. Näpertely tuli tarpeeseen, nyt taas jaksaa.

_b1b6767

Moni kirjoitus ja monta kuvaa jäi myös julkaisematta täällä. Ihan siksi että oli kai pakko huilata, ja siinä jäi blogin päivittäminenkin vaikka ajatuksissa monesti olikin. Ehkä kirjoittelen kuluneen syksyn torppajuttuja sitten vaikka jälkijunassa!

_b1b6818

0 kommenttia

Eläimet Kanat Pihamaa Syksy

Kesäkanat, sen pituinen se

12/09/2016

_b1b3382logo

Kesäkanoilleni tuli lentävä lähtö. Ei ihan sellainen kuin olisin toivonut, mutta ehkä tästä voin itsekin oppia pari asiaa. Kuten sen, että jos koko kesän kanat ovat olleet turvassa omalla kotipihallaan, se ei välttämättä kestä ikuisesti.

_b1b2402logo

Vietin kolme päivää kaupungissa työreissulla. Kanoilla oli huolellinen hoitaja, mutta ehkä poissaoloni teki torpan pihamaasta silti liian hiljaisen. Kolmantena päivänä pihalla odotti nimittäin kasapäin höyheniä ja yksi ikuiseen uneen ei-niin-rauhallisesti nukkunut kanarouva. Loppupäivän etsintöjen jälkeen kolme muuta onneksi löytyivät piilopaikoistaan säikkynä mutta vahingoittumatta.

Yhden kanan hengen oli vienyt kettu tai joku muu peto. Sellainen joka tietenkin tarttuu tarjoukseen ja saapuu valmiiseen, helppoon ruokapöytään kun se on tarjolla. Minun kanani olivat liiankin helposti saatavilla, enkä edes itse ollut läsnä valvomassa että pihalla säilyy sopu ja rauha.

Lepääthän rauhassa, rouva iso kirjava. Kolme muuta tyttöä jahtasin pitkin kanalaa kiinni ja kuljetuslaatikkoon, ja sen myötä äidin vanhaan kanalaan turvaan. Siellä on heidän hyvä olla – siihen saakka kunnes päätän mihin ne voisivat muuttaa talveksi.

_b1b2368logo

Torpan piha on näin ollen hiljentynyt, lampaat ja kanat ovat lähteneet. Minäkin käyn kaupungissa taas tiiviimmin. Mutta mitä tapahtuu syksyn aikana? Sitäkään en ole vielä päättänyt.

1 kommentti

Vanhemmat artikkelit