Browsing Category

Ajatuksia

Ajatuksia Työ

Pidennetty viikon…osa

03/11/2016

puput-ja-kynttila

Kello 00.03 istun Torpan keikkuvan ruokapöydän ääressä ja huokaan helpotuksesta. Olen kaksi myöhäistä iltaa istunut koneen äärellä ja kirjoittanut. Lehtijuttu (joita teen työkseni valokuvaamisen ja monen muun homman lisäksi) oli hankala ja työläs, niin kuin minun aihepiirini usein tuppaavat olemaan. Ja nyt juttu valmistui, lähetin tekstin haastateltavalle tarkastukseen ja tuntui kuin iso paino olisi samalla hetkellä kadonnut hartioilta pois.

Tykkään valtavasti työstäni, oikeastaan kaikesta mitä teen, mutta tällaista toimittajan työ on. Ja kuvaajan (varsinkin kuvankäsittelyvaiheessa). Työt kasaantuvat lähelle deadlinea, kunnes luova flow vihdoin, usein pakon edessä, löytyy ja työ valmistuu. Puuh.

lammas-ja-yopoyta

Lisäksi marraskuun täyteläiseen aikatauluuni ilmestyi yllättävä aukko. Oli tarkoitus lähteä kohta taas Helsinkiin ja sieltä lentäen Lappiin erästä mainoskuvausta varten. Olisin ollut pitkästä aikaa kameran edessä.

Muutama tunti sitten sain tiedon, että projekti viime metreillä peruttiin, ainakin tältä erää. Mutta kas – se tarkoittaa että sain yhtäkkiä kolme lisäpäivää Torpalla! Eipä hirveästi haittaa.

Luvassa siis pidennetty viikko tai viikonloppu tai mikäikinä täällä metsän keskellä. Ehdin kenties tehdä yhdet kuvaukset ennen kuin niiden deadline saa hien nousemaan otsalle. Ja korjata lintulaudan, ja ehkä fiksata tuvan verholaudat takaisin seinään, seitsemän vuoden verhottomuuden jälkeen.

0 kommenttia
Ajatuksia Kaupunki Linnut Pihamaa Talvi

Ensilumi

30/10/2016

ensilumi-img_8704

Muutin Helsinkiin elokuussa 2003 *), ja siitä lähtien asumisratkaisussa ehkä vaikeinta on ollut hetkien menettäminen maalla. Olen monesti kaivannut maalle silloin, kun ensimmäiset leskenlehdet puskevat tienlaitaan, kun muuttolinnut saapuvat, kun ensilumi sataa maahan.

Tänä syksynä sain olla Torpalla juuri sinä päivänä. Ja tunsin siitä suurta kiitollisuutta. Pieniä lumihiutaleita sateli koko päivän, ja minä sain iloita niistä kaikista.

img_8594

Rastaat, mustarastaat, käpytikka ja yksi rohkea tiainen jatkoivat uurastusta viimeisten omppujen kimpussa, eikä niitäkään tuntunut lumi suuremmin haittaavan.

img_8675

Ihastelin, miten kauniiksi kaikki muuttui. Liiterin edessä (jo pari vuotta lojuneet) romukasat katosivat näkyvistä, havupuut saivat päälleen soman sokerihuurteen ja ajatukset vaeltelivat jouluvalojen ripustamiseen.

Saman päivän iltana lähdin taas kaupunkiin. Miltä Torpalla mahtaa näyttää kun taas pian pääsen maalle? Vähän on jo sinne ikävä.

*) Illalla kirjoittaessani väitin ponnekkaasti että muutin Helsinkiin vasta 2013. Mutta 10 vuotta sinne tänne, kuka niitä laskee…

0 kommenttia
Ajatuksia Loma Syksy Torppa

Hiljainen lokakuu

28/10/2016

_b1b6759

On ollut hiljainen lokakuu, täällä blogissa. Ehkä muutenkin vähän – toiveeni nimittäin täyttyi ja pahin kesäkiire vihdoin hellitti. Niinpä olen nukkunut pitkään aamuisin, istunut sohvalla, ottanut päiväunia.

Näperrelyt omia juttujani. Piirrellyt, miettinyt sisustusta. Katsonut Areenasta Sorjosen ekan tuotantokauden. Kuunnellut musiikkia ja fiilistellyt kaikenlaista. Nyt kun lokakuu on lopuillaan ja työkiireet meinaa taas imaista mukaansa, olen oikeastaan jo valmis. Näpertely tuli tarpeeseen, nyt taas jaksaa.

_b1b6767

Moni kirjoitus ja monta kuvaa jäi myös julkaisematta täällä. Ihan siksi että oli kai pakko huilata, ja siinä jäi blogin päivittäminenkin vaikka ajatuksissa monesti olikin. Ehkä kirjoittelen kuluneen syksyn torppajuttuja sitten vaikka jälkijunassa!

_b1b6818

0 kommenttia
Ajatuksia Työ

Yrittäjän, vapauden ja torppaelämän päivä

05/09/2016

_B1B9963blogi

Liput salkoon ja marssille halki kaupungin – tänään oli yrittäjän päivä! Torpan Tyttö vietti merkkipäivää Helsingissä, kävi palaverissa sopimassa uudesta vakkariasiakkaasta, illallisella ystävän kanssa ja käsitteli päätteeksi kuvia Helsingin-kodin sohvalla.

_B1B7812blogi

Olen ajatellut tänään moneen otteeseen, mitä yrittäjyys on minulle tuonut, mitä se on vienyt pois, mahdollistanut tai hankaloittanut.

Vapaus, itsenäisyys, omat aikataulut.

Luovuus ja ideointi: mikä vaan on mahdollista.

Pitkään nukutut aamut. Myöhään valvotut työillat.

Vastuu toimeentulosta ja kaikesta, omissa käsissä.

Krooninen kiire, rästit, stressi.

Ei lomaa, ei sairauslomaa, ei lomarahoja.

Ei ansiosidonnaista jos ei huvitakaan enää.

Työpiste missä vaan.

Torppa luovuuden lähteenä, työpaikkana ja oivallisena kuvausmiljöönä.

Yksinyrittäjälle nämä kaikki ovat mahdollisia. Jos olisin työnantajayrittäjä, vastuu-sanalla olisi entistä isompi painoarvo, ja vapaat aikataulut eivät olisi enää ihan itsestäänselvyys. Mutta ainakin toistaiseksi olen yksinyrittäjä, eli työllistän itse itseni ja nautin tästä vapaudestani täysin palkein.

Lisäksi tänään olen haaveillut vaikka parin päivän yhtäjaksoisesta vapaasta, jonka ehdin hyvässä lykyssä viettää ehkä jo lokakuussa. Sehän on jo ihan pian!

0 kommenttia
Ajatuksia Maaseutu

Omavaraisuudesta ja yhteiskunnan eläteistä

31/08/2016

Aamulehti

Aamulehdessä on juttu 45-vuotiaasta Ramista, joka asuu lähes omavaraistaloudessa pientilalla. Juttu löytyy täältä, kannattaa lukea. Kiinnostavaa on lukea myös tämän(kin) jutun kommenttiosiota. Jutun herättämät mielipiteet ovat monenkirjavia ja vähän yllättäviäkin. Mutta riippunee poliittisesta arvolinjasta ja omasta elämänkatsomuksesta, mitkä kommentit kutakin hämmästyttävät…

”Entä sitten kun Rami sairastuu – tuleeko hänestä sitten verovaroin ylläpidettävä?”

”Jännä, miten lasketaan omavaraiseksi, vaikka pakastaa elintarvikkeita”

”Noita yhteiskunnan elättejä tuntuu ilmaantuvan yhä lisää”

”–tuossakin yksi ihminen on käyttänyt monen muun edestä tienattuja, perittyjä tai mitä lie varoja VAIN oman itsensä hyväksi”

Katsotaas… Tulkitsen asiaa ja kommentteja nyt vain sen perusteella, mitä toimittaja lehtiartikkelissa kertoo: Otsikko on aika kärjistävä. Rami on jutun mukaan ollut yrittäjä yli 20 vuotta. Hän on siis maksanut yhteiskunnalle veroja vuosittain paljon enemmän kuin palkansaajat keskimäärin. Nykyisin mies tekee ilmeisesti freelancerina/yrittäjänä töitä keikkaluonteisesti sen verran, että saa omat elinkulunsa katettua. Niin kuin kaiketi melko moni suomalainen tekee. Hän maksaa niistä luultavasti veroja, ja jos sairastuu niin saa ihan samalla tavalla kuntansa terveyspalvelut käyttöönsä kuin kaikki juttua kommentoineet henkilöt.

Mies on paiskinut kovasti töitä päästäkseen nykyiseen elämäntilanteeseen, ja paiskii nyt edelleen töitä ylläpitääkseen tilanteen sellaisena kuin se nyt on.

Ihan en ymmärrä, missä kohtaa juuri hän on yhteiskunnan elätti tai itsekäs paska.

Ehkä tähän pätee sama viisaus kuin kaikkeen muuhunkin: suomalainen on kateellinen aina, jos toisella on hyvä olla. Mieluummin maksaa itse 50 euroa siitä, ettei naapuri vaan saa satasta.

Olen ollut huomaavinani (tai sitten olen luulotautinen), että oma elämänvalintani elää puoliksi maalla ja kohta ehkä kokonaan, herättää toisinaan samankaltaista närästystä tuttavapiirini laitamilla.

Mutta onhan se: maaseudulla asuminen, nelostien kuluttaminen, maaseutupitäjän palvelujen käyttäminen ja pienen pitäjän asuttaminen itsekkyyttä ja maapallon pilaamista pahimmillaan. Myös se, että työllistän itseni yrittäjänä, teen mitä ja mistä tykkään, lyhennän lainaa talosta joka sijaitsee itse omistamallani maalla, maksan ihan rehdisti verovaroja valtiolle enkä edes käy terveyskeskuksessa kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa koska käytän nopeutensa vuoksi yleensä yksityistä puolta. Aika epäilyttävää.

Pieniä omavaraisuuden merkkejä on jo ilmassa, niistä omista pakasteista omiin polttopuihin. Kuinka pitkälle tällainen lista on kirpputorihenkistä kotitarvepuuhastelua, ja missä vaiheessa touhu muuttuu vakavasti otettavaksi yhteiskunnan elätti -meiningiksi?

On aika monta muutakin asiaa, joissa voisin jo nyt olla omavarainen, jos haluaisin ja olisin viitseliäs. Ihan siinä samalla, kun elän kuin ”normaalit ihmiset”, töitä tehden ja veroja maksaen.

Voisin varmaan vaikka tuottaa itse seinäpaneelit tuvan seinään, jos jaksaisin opetella käyttämään pellon laidassa seisovaa ikuvanhaa sahalaitosta. Varmaankin voisin myös kasvattaa pellolla jotain viljaa ja puida ne itse, kun puimakonekin tuolta ladosta löytyy – kyllä se toimi ainakin 25 vuotta sitten. Voisin tietysti myös alkaa harrastaa riistanmetsästystä. Epäilyttävää ja vähintääkin outoa? Omavaraistalous, kyllä siinä jotain yhteiskunnan vastaista on oltava. Tai ainakin äärimmäisen itsekästä.

0 kommenttia
Ajatuksia Laiskottelu Loma Työ

7 tuntia bussissa ja yöksi torppaan

17/08/2016

_B1B1589

Tänään on ollut taas tällainen päivä. Lähdin aamukahdeksalta torpan pihasta, vietin koko päivän Helsingissä erinäisissä töissä ja treeneissä. Tällä kertaa ehdin päivän kuluessa jopa istua aamiaiselle ja syömäänkin. Nyt kello on 21.30, istun bussissa ja pääsen puoliltaöin takaisin omaan punaiseen tupaan.

_B1B1568

Omalla autolla näitä päiviä en jaksaisi. Mutta olen tottunut kulkemaan kaukolinjan busseilla, ja matka välillä Joutsa-Helsinki on hyvä, ja tarpeellinen, hetki olla vaan paikoillaan.

Matka kestää noin 3,5 tuntia. Tänään bussimatkailua kertyy siis 7 tuntia, plus Helsingissä vajaan tunnin bussimatkat kuvauskohteeseen ja takaisin. Aika paljon istumista.

_B1B1582

Äsken ennen bussin lähtöä ajattelin, että nyt taidan kaivata ihan oikeasti lomaa. Koko kesä on mennyt kuin siivillä, olen tehnyt töitä kesäkuun ensimmäisestä päivästä tähän hetkeen lähes tauotta. Viikonloputkin ovat usein minulle tehokasta työaikaa, yrittäjä kun olen ja tykkään työstäni – ja valokuvaajat tekevät kai aina kesäviikonloppuisin töitä.

Mutta nyt pitäisi löytää pieni tauko johonkin väliin. En vain vielä tiedä missä: Joutsassa omalla torpalla en varmasti pysty laiskottelemaan, enkä Helsingissä. En myöskään siskoni mökillä, vaikka sitä mahdollisuutta jo minulle tarjottiin. Ulkomaille en haluaisi lähteä pelkästään siksi, että voisin hetken hengähtää. Loman kohdetta täytyy siis vielä miettiä. Ja sitä, milloin ehtisin sen pikku syysloman itse luomastani kiireestä varastaa.

Onneksi on kuitenkin nämä bussimatkat. Ulkona sataa vettä, mutta bussissa on lämmintä ja sopivan vähän matkustajia. Rauhallista, unettavaa, melkein tunnelmallista.

Sitä paitsi söin juuri ihanan rasvaisen eväspullan.

0 kommenttia
Ajatuksia Mökkivieraat Suku

Mökkivieraat, ne ihanan kamalat

15/08/2016

_B1B0229web

Yle julkaisi hiljakkoin katsauksen mökkivieraista ja siitä, miten mökki-ihmiset suhtautuvat pihaan kaartaviin kyläluutiin. Se onkin jännä ilmiö, että ei nykyään kukaan tuppaa toisen luokse yökylään, harvoin edes muuten vaan kylään, ilman ennakkoon ilmoittamista. Mökille sen sijaan pöllähtää aina joku pihaan. Tai sitten tullaan kylään ilman, että tarkalleen tiedän kuinka pitkään vieras aikoo viipyä.

Tavallaan se on aika sympaattista ja nostalgista. Mutta minulla on aina niin hurjasti hommaa ja keskeneräisiä töitä, että pitkät visiitit ja yllätysvierailut saattavat sekoittaa kalenterini pahanpäiväisesti. Sitä paitsi tykkään siististä kodista, ja minua harmittaa jos (kun) arkena torpan siisteys pääsee rempalleen, ja vieraat päätyvät kaaoksen keskelle.

_B1B0163web

Viimeksi iäkäs sukulaispariskunta koputti torpan ovelle, kun olin viettänyt työpäivää läppärin kanssa sängyssä peiton alla, pyjama päällä ja hiukset pesemättä. Vierailu kesti onneksi ihan lyhyen aikaa, mutta lopussa haluttiin ottaa vielä pari valokuvaa perhealbumiin muistoksi. Varmaan tuli tyylikkäitä kuvia.

Kerran yksi naapuri (iäkkäämpi rouva tämäkin) astui suoraan tupaan varoittamatta. Koiran kanssa. Olivat olleet metsäkävelyllä ja rouva halusi nähdä millainen torppa on sisältä. Bonuksena sain kuulla, että tuvan ikkunanpokat ovat melkoisen kauhtuneet. No, niinhän ne ovat.

_B1B0181web

Kerran pari turistia käveli pihaan illalla 21.30; pariskunta oli lähtenyt iltakävelylle läheiseltä maatilamatkailun mökiltä. Se oli ihan ok, vaihdettiin muutama sana kotikylästäni ja tyypit poistuivat tiluksilta. Mutta kun seuraavana päivänä samainen mies ajoi metsätien kautta pihaan moottoripyörällä – samaan aikaan kun olin bikineissä ottamassa aurinkoa – tilanne oli minusta hieman kiusallinen. Mitä jos olisin ollut pihassa ilkosillani vaikka suoraan saunasta tulleena? Niinkin saatan joskus olla, koska ”eihän tänne nyt kukaan koskaan tule”.

_B1B0240web

Toisaalta minusta on kivaa kun ystävät tulevat kylään. Samalla saan itsekin pakollisen tauon ja parhaassa tapauksessa jopa kokonaisen vapaan viikonlopun työasioista. Ja silloin aika usein paistan lettuja. tosin en siksi että vieraat niitä kaipaa, vaan siksi että rakastan lettuja itse!

Olen aina asunut maalla ja viettänyt kesiä tällä perheen (ja nyt minun) omalla torpalla, joten en oikein osaa asettua mökkivieraan asemaan: millaista olisi tulla toisen mökille vieraaksi? Viihtyisinkö siellä tekemättä mitään? Osaisinko tai haluaisinko sopeutua isäntäväen aikatauluihin? Luultavasti en…

Ylen jatkojuttu aiheeseen kannattaa myös vilkaista, se löytyy täältä!

 

0 kommenttia
Ajatuksia Syksy

Maalla elämisen haikeus

10/08/2016

Kotiseutu_IMG_1143

Ovatko maaseudulla asuvat alakuloisempia kuin kaupunkilaiset? Aloin pyöritellä tätä ajatusta mielessäni eräänä iltana, kun ajoin taas kerran kotikyläni raittia ja allani hurisi suvussa periytynyt japanincadillac eli 30 vuotta vanha Mazda 929.

Tilastot ja tutkimukset eivät ehkä tätä väitettä jaksa tukea, mutta oma kokemukseni on seuraavan kaltainen: Helsingissä vuodenajat soljuvat yhdestä toiseen ilman selkeitä rajoja, maamerkkejä tai tapahtumia. Tuoksutkin ovat miedompia, kun taas täällä maalla kaikki väreilevät hajut kielivät armotta siitä, milloin kesä alkaa vaihtua syksyyn, milloin sienet alkavat puskea pintaan, milloin lumi sulaa tai milloin kevät todella syttyy.

Kotiseutu_IMG_0835

Aikaa mittaavat tuoksullaan myös viljapelto, kuiva heinä seipäillä, mustikkametsä, lietteen ajo pellolle, metsänhakkuu, tulvivat ojat, ylikypsät hedelmät, herukkapensaat… Ja maisemassa vaihtuvat värit hennon vihreästä syvän havupuun sävyihin, sitten keltaiseen, oranssiin, punaiseen, ruskeaan, harmaaseen, lopulta valkoiseen.

Kaupungissa ei eletä ihan joka hetki kaiken tämän muutoksen keskellä. Siellä ei katsota joka aamu kotitalon portailta villasukat jalassa kuinka pihan kasvit kasvavat, kypsyvät, kerätään pois, mätänevät, katoavat lumipeitteeseen. Kuinka muuttolinnut saapuvat yksi kerrallaan, kasvattavat poikasensa pihapiirissä, kerääntyvät elokuun lopulla sähkölangoille ja lähtevät pois.

Siellä voin mennä metroon, ratikkaan, kahvilan penkille, ostoskadun valoihin. Ympärillä graniitti ja teräs ja sähköinen valo pysyvät samanlaisena vuodenajasta toiseen. Turvallisena, muuttumatta.

Kotiseutu_B1B6996

En tiedä teistä muista, mutta minuun tämä luonnon jatkuva muutos vähän vaikuttaa. Talvi on melko helppo, koska silloin vaan ollaan ja maisema on nukahtanut paikoilleen. Muut sesongit sen sijaan ovat paitsi kivoja seurata, myös aiheuttavat kroonista haikeutta ja muistuttavat miten vääjäämättä aika kuluu ja kohta on taas vuosi mennyt.

Kotiseutu_IMG_0748

Tänä kesänä aika tuntuu valuvan johonkin vieläkin aiempaa nopeammin. Kesä menee, minä vanhenin taas vuodella, ihan kaikki toivomani asiat eivät tänäkään kesänä toteutuneet, kohta on syksy.

Ja silti, silti en vaihtaisi maaseudun kesää kaupungissa olemiseen. Sen olen kokeillut niin monta kertaa, että tiedän kyllä ettei Helsingin kesä ole minua varten.

Onko koko kaupunki muutenkaan minua varten? Siihen en ole vieläkään muodostanut lopullista mielipidettäni. Ja sekin on aihe, joka saa mietteliääksi joka vuosi, varsinkin näin loppukesällä kun pitäisi päättää palaanko syksyllä Helsinkiin vai unohdunko vaan huomaamatta tänne…

 

 

4 Kommentit
Ajatuksia Eläimet Lampaat Työ Valokuvaus

”Melko väljä viikko tiedossa…”

30/07/2016

tyoviikko

Yksi asia mitä en yrittäjänä vielä ole oikein oppinut, on työmäärän suhteuttaminen käytettävissä olevaan aikaan. Luulin viettäväni suht kepeää työviikkoa, ja pidin välissä kolme päivää vapaata kun ystävä tuli kylään. Nyt lauantain myöhäisiltana huomaan, että olen tehnyt viikon aikana neljä kuvauskeikkaa.

Kun työmatkat ovat toisinaan pitkiä ja työtunteja kertyy paljon, neljäkin  on yhdelle viikolle jo melko paljon. Eihän se kuvaaminen itsessään, mutta jälkikäsittely… Pääsääntöisesti työhön tietokoneen ääressä kuluu aina paljon enempi aikaa kuin kuvaamiseen.

Palasin äsken kotiin koko päivän hääkuvauksista, ja kävin vielä silittelemässä lampaille hyvän yön toivotukset. Lupasin myös, että vietän niiden kanssa enemmän aikaa huomenna. Ihan kuin ne siitä piittaisi, mutta minulla on pikkuisen jo ikävä lampaiden rapsuttelua ja höpöttelyä.

Hetken päästä tanner tömisi, kun lampaat juoksivat vielä pihaan rouskimaan kielon lehtiä. Kun neljä lammasta syö kieloa, siitä syntyy aika rouhea äänimaisema pimeään yöhön.

0 kommenttia
Ajatuksia Laiskottelu Sauna Työ

Sunnuntai, saunapäivä

10/07/2016

_B1B3885

…Ja ahkeruus on ilomme.

Tänään pohdin paljon sitä, miksi on niin vaikeaa olla vain. Tekemättä mitään, ilman että siitä tulee heti huono omatunto. Maaseudun kasvatille (ja tarkoitan ihan tätä maaseudun sydäntä, tiloja ja taloja keskellä peltoja ja metsiä) työteliäisyys ja touhuaminen on niin sisäänrakennettu ominaisuus, että sitä ei kaupungissa kasvanut luultavasti edes osaa täysin hahmottaa.

_B1B3869

Pohdintaan herätti aamusta Outi Reinolan blogi Säteilevä emäntä ja varsin osuva postaus ’Miksei koskaan saa levätä?’ Sellaista tämä kaikki täällä on: on iltapuuhia, on päiväpuuhia, on aina pitkä lista tekemättömiä töitä. Pihamaalla riittää aina jotakin, rakennuksissa riittää aina kunnostettavaa, metsässä on aina jotain kerättävää tai harvennettavaa.

Siihen kun vielä lisää ne ”oikeat” työt päälle, voi olla varma siitä että vapaa-ajan ongelmia ei ole tässä elämässä. Yhtenäkään päivänä.

Olen joskus miettinyt, että minulla on ollut tylsää ja ei-mitään-tekemistä viimeksi noin vuonna 2006.

_B1B3904

Mutta onneksi on se seitsemäs päivä, tai kuudennen ilta, jolloin voi hyvillä mielin hetkeksi hellittää. Silloin lämmitetään sauna (ja salaa vähän lauteilla vielä voi miettiä, mitä kaikkea sitä ensi viikolla ehtisi tehdä)

Minun saunailtani on tänään, seitsemäntenä. Tosin saunanlämmityksen ohessa ehti hyvin hoitaa muutamia työsähköposteja, laittaa ruokaa, syödä, ottaa nämä valokuvat ja kirjoittaa tämän blogipostauksen.

Kahteen kertaan, sillä ensimmäinen katosi kun nettiyhteys meni poikki.

_B1B3895

Mutta kohta, ihan kohta menen. Klikkaan tämän julkaistuksi, otan jääkaapista yhden saunaoluen ja istun rakkaan pihasaunani lämpimissä löylyissä. Enkä kovin paljon ajattele työasioita.

Ja loppusanoiksi mainittakoon, että minä olen onnekas: saan tehdä ja touhuta asioita mistä oikeasti tykkään. Niin Torpalla kuin palkkatöissäkin. Onhan tämä kiire ja alituinen omantunnon kolkuttelu välillä vähän raskasta, mutta ainakin teen sellaisia juttuja mitkä ovat minulle niitä oikeita asioita. Ja nyt menen saunaan, se jos mikä on parhautta!

2 Kommentit