Kaikki artikkelit kirjoittajalta

ilona

ItseTein Kaupunki Luovuus Sisustus Suku

Pitsiliinat tauluksi

28/05/2016

_B1B3351

Nämä pitsiliinat ovat sukuni naisten virkkaamia. Joukossa lienee pari matkamuistoa, joita samat naiset ovat maailmalta tuoneet. Yksittäin ne eivät ole olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta yhdessä ne tuntuvat herättävän paljon hyviä fiboja. Kuinka paljon naisenergiaa niiden silmukoihin onkaan vuosikymmenien aikana varastoitu?

Kuten sanottu, raahaan maalta kaupunkiin lähes aina jotain pientä ja tärkeää mukanani, jotain millä saan myös Helsingin-kotiini kodikkuutta ja omaa fiilistä. Kuitenkin niin, että en tuo kaupunkiin mitään turhaa ja tarpeetonta pölynkerääjää, vaan asioita mille on jo valmiiksi mietitty paikka ja tehtävä.

Viimeisin maalta tuotu aarre onkin iso nippu vanhoja pitsiliinoja. Niitä pieniä ja pyöreitä, joita oli mummolassa telkkarin päällä ja pienen kahvipöydän keskellä, ja pitsiliinan päällä ehkä kynttilä tai ruukussa kukkiva saintapaulia.

_B1B3325

Liinat on vain silitetty ja kiinnitetty ison, valkoisella kankaalla päällystetyn pahvilevyn päälle. Tausta on ison pahvilaatikon laidasta leikattu; kaupunkikodissa kun tykkään hyödyntää mahdollisimman paljon jämämateriaaleja askarteluihini.

Samasta kierrätyksellisestä syystä piirtelen välillä sisustustauluja pizzalaatikon kylkeen ja nikkaroin huonekaluja kuormalavoista – jotka muuten saivatkin nyt ensiesiintymisensä tässä kuvassa!

pitsiliinat

Taulun lopullinen ripustuspaikka on makuualkovin seinällä.

Käytännön funktio pitseillä on parantaa osaltaan kodin akustiikkaa. Fiilisfunktio on tälläkin kertaa tuoda Torppaa ja Joutsaa lähemmäs minua, myös täällä kaupungissa ollessa.

Vaikka aluksi haaveilin, että taulu koostuisi vain valkoisista pitseistä, lopputulos on kuitenkin paljon parempi näin. Kun hyväksyin mukaan kaikki pitsin eri sävyt, taulu onkin yhtäkkiä kuin tiivistetty värikartta kaikista kodin huonekaluista ja tekstiileistä. Kiitos vain kaikille niille sukuni naisille, joiden kädenjälki on kuin luotu tätä kotiani varten. 🙂

 

Kasvit Kaupunki Luonto Metsä Sisustus Torppa

Pala mökkiä kaupunkiin

27/05/2016

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Kaupunki Ruoka Torppa

Projekti Kitchen Goddess etenee

25/05/2016

kollaasi

Ihan tavallinen arkipäivän aamupala tekeillä. Vaikka ekassa kuvassa näytän ehkä siltä, etten tietäisi mitä olen tekemässä, kuva hämää: oikeastihan teen liekityshommia kotikeittiössäkin joka päivä.

Lapsuuteni kodissa ruoka oli asia, jolla lähtee nälkä aina seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Ehkä siksi olen vieläkin vähän samalla linjalla: jos on nälkä, syön jotain mitä kaapista ensimmäisenä käsiin osuu tai poikkean hetken mielijohteesta mäkkäriin, kun se on nopeaa eikä aikaa tuhlaannu suotta niin arkiseen asiaan kuin syömiseen.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut pikkuisen kiinnostua ruoasta. Siis ihan oikeasta ruoasta.

_B1B3278 3

Nautin valtavasti siitä, kun saan istua valmiiseen illallis- tai aamiaispöytään. Mutta nyt tämä aamiaistyöpaja taisi kertoa, että ehkä osaisin joskus tarvittaessa itsekin. Kas tässä, uppomuna-paahtopaistibaageli tankoparsalla, paahdetuilla tomaateilla ja pinaatilla.

Pohjana tuossa on perinteinen vesirinkeli, juuri sellainen mitä lapsuudessani syötiin päiväkahvin kanssa kastamalla rinkelin kulmaa kahviin tai minun kohdallani maitolasiin. Jotain tuttua ja turvallista siis tässäkin annoksessa.

_B1B3225 2

Kuten aiemminkin olen maininnut, olen keittiöhengettärenä vielä ihan aloittelija. Mutta hyvässä seurassa (kiitos Ansku!) ja hyvällä opastuksella uskalsin kokeilla juttuja, mitä en ehkä kotona omin päin lähtisi testaamaan. Kuten uppomunan valmistusta ja flambeerausta (josta hetken aikaa pohdimme, mitä se mahtaa edes tarkoittaa).

Kuvan punajuurimarinoitu graavilohi jäi minulta kokonaan maistamatta. Se oli yksi niistä jutuista mitkä emäntämme, sangen herttainen ja kannustava Sara La Fountain oli tehnyt etukäteen valmiiksi. Muuten olisimme hikoilleet keittiössä vielä illallakin.

_B1B3310 2

Jälkiruokani (kuva alla) ei ollut ulkonäöllä pilattu – en tiedä miten sain siitä tuon näköisen kun kaikilla muilla (kuva yllä) oli lopputuloksena toinen toistaan kauniimpia, orvokeilla koristeltuja miniatyyrikakkuja.

Mutta maku on kai se tärkeämpi osuus, ja se että liekitetyt hedelmät tuossa ovat ihan itse tehtyjä. Nyt jo mietin, miltä mahtaisi maistua torpan oma raparperi liekitettynä – luulen että testaan sitä vielä kesän aikana… Sammutuspeitteen sain pari vuotta sitten torpalle synttärilahjaksi, se tulee olemaan varmuuden vuoksi vieressä.

_B1B3316 2

Koko aamiaisworkshopista on kiittäminen ihanaa Anskua, joka kutsui minut tiistaiaamuksi mukaansa Espan Kokkikoululle. Siellä bloggaajat pääsivät testailemaan suonenjokelaisia Keski-rinkeleitä erilaisilla täytteillä, enkä tiedä oliko mukavampaa se itse tekeminen vai syöminen. Mutta nyt ainakin uskallan sanoa, että olen taas pari pientä askelta lähempänä kitchen goddess -taitotasoa. 🙂

Ilona liekeissä -kuvista myös kiitos Anskulle!

Metsä

Metsän uusi alku

23/05/2016

_B1B2639

Torppaa ympäröi sankka sekametsä, pieni alue mutta ehkä juuri sopiva näin pienelle tilalliselle. Ja sankka siksi, että isäni säästi ja kasvatti siellä suurella rakkaudella suuria tukkipuita – ehkä pahan päivän varalle.

Vuosi sitten osa tästä kauniista, tiheästä metsästä oli kuitenkin kaadettava pois. Puut olivat jo liian suuria, uutta taimikkoa ei mahtunut alle, puusto oli yli-ikäistä ja muutenkin. Oli jo aika.

Onneksi avohakkuuta tehtiin vain pikkuinen lämpäre aurinkoiselle tönnäälle, josta juuri nyt on kaunis näkymä alemmas ojannotkoon ja pellon yli torpalle. Osaan metsästä riitti harvennushakkuu, ja puolikas metsästä on vielä omia huoltotoimiaan odottamassa.

_B1B2660

Ja se avohakkuu: viime viikolla sinne oli ilmestynyt uusia, terhakoita pikku koivuja. Niillä on kokonainen koivun elämä edessään! Monta kymmentä vuotta tällä kauniilla aurinkoisella rinteellä.

Pienokaisilla ei ole ihan vaivatonta lähteä kasvamaan kohti teini-ikää. Metsässäni muun muassa asuu paljon hirviä. Saan luultavasti ryhtyä jonkin sortin asemasotaan niiden pitkäkoipisten kanssa, jotta uudet pikku koivuni saavat hyvän alun elämään eivätkä päädy hirviperheen lounaaksi.

_B1B2654

Ja vaikka muuten odotankin aurinkoisia, lämpimiä alkukesän päiviä, näiden tulokkaiden vuoksi toivon myös sadetta – luulen että vesi maittaisi näille pienille juuri nyt!

Ajatuksia ItseTein Kevät Luovuus Näpertely Pihamaa TeeSeItse

Havaintoja

11/05/2016

think outside the box 2

Viime aikojen huomioita maalaiselämästä:

Havainto I

Linnunpöntöt eivät valmistu itsestään ja odottamalla. Onneksi lintuni ovat omatoimisia ja osaavat rakentaa itse. Pesäpaikan valinnassa olen aistivinani lievää kuittailua siitä, että niitä pysyviä pönttöjä ei tänäkään keväänä ole tullut tontille lisää.

_B1B9882

 

Mustarastaan pesässä on pian tohinaa. Viime kesänä yksi pesä oli tehty lähes samaan paikkaan, mutta tuon punaisen lintulaudan laidalle (katso kuva!).

Havainto II

rasymatto

Räsymatto sen sijaan voi valmistua aikanaan, tai jopa etuajassa. Aloitin kaksi vuotta sitten, ja silloin varovaisesti arvelin että projekti vienee viisi vuotta. Vaan ei – luulen että kohta on jo valmista! Eihän se ole aika eikä mikään, kaksi vuotta.

Havainto III

pitsiliinat

Luovuuden puuskat tulevat yllättäen ja isoina ryppäinä. Joskus ei huvita mikään, ja välillä tuntuu että edes ideoita ei synny millään. Ja sitten taas… jonain päivänä on pakko aloittaa uuden taulun väkertäminen, siinä sivussa tehdä sängynpäätyä, uusia portaiden alimmaisen askelman kiveys, ommella verhoja ja aloittaa uuden räsymaton (!!!) materiaalien kerääminen.

Kaikki yhtä aikaa, luonnollisesti.

Hortoilu Keittiö Kevät Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Villiyrtit

Vuohenputki lautasella

07/05/2016

_B1B0215web

Villiyrtit. Koska olen kitchen goddess -osastolla vielä jossain varovaisella alkeiskurssitasolla, ei ole oikeastaan ihme että villivihannekset olivat myös ihan uusi juttu keittiössäni. Onneksi on tuttuja, joilta saa hyviä vinkkejä – kuten Sopivan ihana -blogi, jonka kautta sain herätyksen testata ehkä maailman helpointa villivihannesta: vuohenputkea.

Maku muistuttaa mietoa persiljaa, ja juuri sen verran mietoa että nirsommallekin luulisi kelpaavan salaatissa, leivän päällä tai piirakassa. Vuohenputkessa on internetsin tietolähteiden mukaan rutkasti c-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia. Ja jos miettii että mahtaako kasvi sekoittua kerätessä koiranputkeen niin eipä hätää, kun sitäkin voi syödä vaikka ei kaiketi ihan yhtä hyvää olekaan.

_B1B0249web

Torpan tiluksilla vuohenputkea kasvaa ihan joka paikassa, joten pikkuisten kevätlehtien kerääminen on lapsellisen helppoa. Ja jos haluaa käyttää termiä satokausituote, vuohenputki on todella sitä eikä mikään kallis eteläeurooppalainen tuontiviherrys.

_B1B0232web

Ekat kerrat pitävät mielen nuorekkaana, kuulemma. Viime kesän lopulla yksi sellainen ruokapuolen juttu olivat kanttarellit, nyt vuohenputki. Korvasienien etsimistä tällä viikolla yritin mutta en vielä osannut. Ehkä se korvasieni-eka-kerta osuu kohdalle sitten ensi keväänä, jos en nyt ehdi tai osaa. Niin ja vuohenputkipesto, se kuulostaa sen verran hauskalta että voisin ehkä kokeilla seuraavaksi… Piiras menee ainakin jatkoon.

_B1B0255web

Niin ja se ohje: piiraspohja voi olla mikävaan suolainen piirakkapohja. Olin tällä kertaa laiska ja ostin kaupasta valmiin pohjan, kun oli nälkä ja väsymys ja halu saada jotain pikaruokaa nopeasti valmiiksi. Täytteenä tässä on 1 prk ruokakermaa, 2 luomumunaa, suolaa, mustapippuria, vuohenputkea, vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, emmentalraastetta. That’s it.

Pihamaa Romut

Metsäautot

06/05/2016

_B1B9898 logo

Torpan tiluksilla itää vanhoja autonromuja enemmän kuin viljeltyjä kasveja. Eniten silmää häiritsevät ne muutamat 10-20 vuoden aikana puimatallin nurkille pesiytyneet autot, joista ei olla syystä tai toisesta luovuttu ajoissa ja jotka ovat nyt asettuneet sijoilleen kun niitä on turha enää myydäkään.

Nuo yksilöt eivät ole vielä edes niin antiikkia, että niiden olemassaoloa voisi sellaisilla syillä perustella. (Mennevät rautaromun keräyslavalle sitten joskus, kun ehdin organisoida asiaa)

Sitten on se yksi periaatteessa vielä käyttökelpoinen, joka odottaa että sen oikea omistaja hakisi sen jonakin kesänä pois. Se pitäisi ehkä peitellä vähän ehyemmällä pressulla, taas vaihteeksi.

kollaasi romut logo

Ja sitten ovat ne todellaiset metsän kaunottaret. Niin vanhat ja sammaloituneet, että alkavat olla suorastaan hienoja.

Ei ole ehkä ekoteko ajaa autoa puun juureen ja unohtaa siihen, suunnilleen 50 vuodeksi, mutta toisaalta nämä ovat varmaan jo saastuttaneet luontoa sen minkä saastuttaa voivat. Nyt niiden tehtävä lienee enää levätä pehmeän sammaleen sylissä.

Sisustus Sisustuslehdet Vierasmaja

Pieniä haaveita

28/04/2016

_B1B1848

Olen aina tykännyt näperrellä pienten asioiden parissa (siitä olikin ajatuksia jo täällä). Ehkä siksi myös kaikki somat pikkuiset vierasmökit, huvimajat ja olohuoneeksi sisustetut kesäkeittiöt saavat minut huokailemaan.

_B1B1851

Torpan pihassa on valitettavasti vain yksi vierasmökki, ja se on jo valmis (sisältä, ja suunnilleen). Minun puolestani sellaisia voisi olla kokonainen rivi, joita saisin yksi kerrallaan somistaa eri värein ja tyylein. Kuin nukkekoteja rivissä.

_B1B1853

Ehkä siksi, vaikka en osaa yhtään mitään kasvinkasvatushommia (vielä ainakaan), olen alkanut haaveksia myös omasta kasvihuoneesta. En sen takia, että sinne saisi näppärästi tomaatit ja muut luomuviherjutut, vaan siksi että kasvihuoneessa olisi kauniit lasiseinät, ehkä vähän lyhtyjä ja joku mukava nojatuoli… Oih.

Ajatuksia Torppa

Torpan Tyttö somessa

25/04/2016

_B1B2077web

Tein tälle blogille hiljakkoin myös oman Facebook-sivun: käykääs tykkäilemässä täältä.

Kirjoitin ensimmäistä blogiani joskus kesällä 2006. Vakkaristi aloin pitää omasta elämästäni kertovaa blogia 2008, enkä siitä lähtien ole oikein osannut bloggaamisesta luopuakaan.

_B1B2071web

En tiedä, mitä kautta ihmiset nykyisin blogeihin löytävät – mistä sinä olet tullut tätä lukemaan, esimerkiksi? Joskus silloin ennen vanhaan oli blogilista.fi, mitä käyttivät tyyliin kaikki bloggaajat. Ja sen kautta vakiintuivat myös omalle lukulistalle monet sellaiset lifestyle-blogit, joita luen edelleen ja joiden kirjoittajista on melkein kaikista tullut myös kavereita, tai jopa ystäviä, ihan oikeassakin elämässä. (Mikä on muuten aika ihanaa, koska aikuisella iällä ystävyyssuhteiden solmiminen ei ole yhtään niin mutkatonta kuin joskus nuorena koulussa)

Mutta nyt… blogeja on tsiljoonittain, keskitettyä lukulistaa ei oikein ole missään, blogiperheet niputtavat vain ne suosituimmat bloggaajat kaikkien helposti nähtäville. On Indiedays, Bellablogit, Suomen Blogimedia, muun muassa. Ja sitten on ne loput siitä tsiljoonasta blogista, kuten tämä pikkuinen Torpan Tyttö, jotka toimivat ihan omin päin ja löytyvät kuin ihmeen kaupalla internetsin tarjonnasta sinunkin luettavaksesi, tai sitten eivät löydy.

_B1B2064web

Kivaa joka tapauksessa, että luet tätä nyt! Ilman lukijoita blogin kirjoittaminenkin olisi vähän outoa. 🙂

Aitta Kesä Pihamaa Sisustus

Kesä aitan kongilla

18/04/2016

_MG_0060web

Tuleva mökkisesonki ja muutto maalle kesäksi alkaa pyöriä ajatuksissa päivittäin. Eikä haaveilua ainakaan vähennä se, että läppärin äärellä huomaan hakeutuvani yhä useammin  katselemaan kesäkauden valokuvia.

Koska torppa tiluksineen on keskellä vanhaa maalaismiljöötä ja 30-luvulla rakennettu pientila, siellä ei ole eikä sinne sovi mikään moderni kesäkeittiö. Toistaiseksi grilli on saanut olla aitan kongilla, ja kongin toisella laidalla ruokailupiste.

PicMonkey Collage

Istuimen virkaa toimittavat vanhat räsymatot. Ei liian hienot, ettei harmita jos ja kun jotain sattuu. Viime kesänä jätin kauniin, sinikirjavan maton viikoksi aitan kongille. Sinä aikana hiiri tai joku muu humoristi oli tehnyt reiän tismalleen keskelle mattoa.

Nurmikolle raahaan vielä pari vanhaa hetekaa auringonottoa varten. Niidenkin päälle riittää räsymatto pehmikkeeksi. Käytännössä en ehdi loikoilla auringossa juuri koskaan, mutta ajatuksena se on kiva. Lapsivieraita hetekat ilahduttavat enemmän trampoliinina.

IMG_5297

Mutta olen näköjään joskus ehtinyt jopa laiskotella täällä. Sekalaisista valokuvista päätellen olen ainakin lukenut aitan kongilla kirjaa, syönyt karkkia ja nauttinut aamiaista villasukat jalassa… Äh, tulispa jo kesä!