Ruoka

Nokkosta ja mansikkaa purkissa

18/10/2018

Maustehyllyssäni on tänä syksynä suolan, pippurin ja muiden perusjuttujen rinnalla muutama ihan omaa tuotantoa oleva maustepurkki: nokkosta, nokkosensiementä, mansikkaa, tilliä, kruunutilliä, sitruunatimjamia…

Sitruunatimjami kasvaa torpan kivijalan vieressä omaa tahtiaan. Se ei ole villiyrtti, olen pari oksaa itse siihen sijoilleen istuttanut, mutta aika huoletonta sen viljely on kun ei tarvitse tikkua ristiin sen eteen laittaa. Tilli taisi olla kaupan ruukkutillistä, jonka istutin isompaan purkkiin ja se kasvoi kauniisti terassilla koko kesän.

Kesän mansikoista nappasin talteen kannat, kuivatin ja pistin purkkiin. Talvella niitä voi kuulemma käyttää teen maustamiseen – ja ihana mansikan tuoksu tuosta purkista tuleekin. Kesällä tekemääni syreenimehua pakastin pienen erän jääpalapusseihin, ja siitäkin saa kivan kesän fiiliksen synkän syksyn keskelle. Saunaan kesä tulee kuviaamistani koivunlehdistä, jotka pitäisi vielä joskus joutessaan ommella kuitukankaasta tehtyihin pusseihin. Tai ehkä kahvinsuodatinpussikin voisi laiskalle riittää, jos sen vaan ompelisi reunasta kiinni.

Nokkosen lehtiä kuivatin myös, ja viime hetkillä keksin kerätä talteen nokkosesta myös kulhollisen siemeniä. Kuivatut lehdet polttavat silleen kivasti herätellen sekä käsiä että suuta, poltinkarvat eivät siis kuivattamisesta kokonaan kuoletu… Siemenet puolestaan eivät maistu miltään, mutta juuri niissä pitäisi olla nokkosen mahtavin annos rautaa ja muita hyviksiä. Siispä siemeniä päätyy nyt aika moneen ruokaan vitamiinien toivossa.

Ja villiyrttitouhuista kiinnostuneille olen suositellut ennenkin: Toivo Rautavaaran ikivanha tietoteos Mihin kasvimme kelpaavat. Se löytynee joka mummolan kirjahyllystä ja divarista, ja siinä on hurjan iso määrä tietoa eri kasvien mahdollisuuksista ruoanlaitossa ja muussakin. Osa ohjeista on ehkä ajan saatossa vanhettunutta, ja kannattaa suodattaa esimerkiksi rohtoyrttineuvot nykytietämyksen kautta. Mutta paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä siitä kirjasta kyllä silti löytyy!

2 Kommentit

Ajatuksia Hortoilu Kesä Omavaraisuus Ruoka

Keräilyn ja kokeilujen kesä

06/08/2018

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

tehnyt syreenimehua
ja horsmankukkamehua
ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
syönyt syreenin kukkia
kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
ja kuusenkerkkää pakastimeen
tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

kasvihuoneen rakentamisesta
äidin perennojen siirtämisestä torpalle
ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
kanoista
kissojen ulkoiluhäkistä
vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
autokatoksesta
aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

0 kommenttia

Hortoilu Keittiö Omavaraisuus Ruoka Villiyrtit

Syreenit pulloon

29/05/2018

Syreenien aika on tänä vuonna aikaisin. Torpalla kukkivat violetti ja valkoinen, molemmat ikivanhoja mutta aina yhtä kauniita. Tänä vuonna bongasin vinkin tehdä kukista syreenimehua, joten tuumasta toimeen.

Netistä löytyy useampikin resepti tähän makeaan juomatiivisteeseen, minun syreenimehuni on Herkkusuun blogia mukaillen tämä:

30 pihasyreenin kukkaterttua
1 sitruuna (mieluiten luomu)
650 g sokeria
1 l vettä
15 g (noin 5 tl) sitruunahappoa

Jotta mehuun saa tuon upean punaisen värin, käytä violetteja kukkia. Kerää kukkaoksat juuri ennen mehuntekoa, tai ainakin samana päivänä. Syreenit nuutuvat maljakossa nopeasti, ja kukintoja on helpointa käsitellä kun ne ovat vielä napakoita. Käytä vain tuoreita kukkia, kellastuneiden kukkien kohdalla olet jo myöhässä.

Huuhtele kukat (ennen riipimistä, niin on helpointa) väljässä vedessä pariin kertaan. Näin saat mahdolliset öttiäiset ja pölyt pois. Siivilöi ja riivi kukat irti teräskattilaan tai muuhun kuumaa kestävään astiaan.

Pese sitruuna ja ota mehua varten siitä talteen keltainen päälliskuori ja hedelmäliha. Valkoinen osa kuulemma tuo juomaan kitkeryyttä, joten en lähtenyt kokeilemaan.

Kiehauta vesi ja sokeri, anna kiehua kunnes sokeri sulaa. Kaada kuumana kukkien päälle, sekoita sitruunahappo sekaan ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä.

Kun seos on jäähtynyt, peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappiin 2 vuorokaudeksi. Pese pullot ja kuumenna vielä puhdistusmielessä uunissa (100 astetta reilut 15 minuuttia), kiehauta korkit kattilassa.

Siivilöi mehu tiheän siivilän tai harsokankaan läpi. Minä käytin torpalta löytynyttä hunajasiivilää, mutta muutkin varmasti kelpaavat. Valmista mehua tulee annoksesta vähän reilu litra.

Valmis mehutiiviste on paksua ja hyvin makeaa. Omaan makuuni niin vahvaa ja makeaa (kun muutenkin juon harvoin kotitekoisia mehuja), että laimennussuhde oli jotakuinkin 1:10. Vahvan mehun ystävä laimentaa vähemmän – kokeile mikä on itsellesi suunmukaista.

Vähemmän sokeria tuottanee vähemmän makean lopputuloksen, seuraavassa annoksessa testaan vähentää sokerin määrää. Säilyvyys jääkaapissa pitäisi olla noin 1 kk, pakastimessa huomattavasti pidempään. Itse aion pistää osan mehusta pakastimeen jääpaloina, kunhan saan huomenna käsiini jääpalapusseja tai -muotteja.

Mutta huh miten työlästä tämä talven ulkopuolinen aika on! Jos syksy on tyypillisesti mielletty säilönnän sesongiksi, sitä on todellakin myös tämän kevät ja alkukesä. Pakastimessa on nyt jo vuohenputkea ja kuusenkerkkää, terassilla on tekeytymässä kuusenkerkkäsiirappi ja huomenna teen toisen annoksen syreenimehua. Voikukkamarmeladi on to do -listalla, ja raparperille pitää keksiä kaikki mahdolliset reseptit – sitä on jo nyt ihan valtavasti.

Tuomenkukkamehua olisin myös kokeillut, mutta myöhästyin kun kukintoaika kesti vain hetken… Ehkä ihan hyvä niin. Ensi vuonnakin ehtii.

0 kommenttia

Hortoilu Keittiö Kevät Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Villiyrtit

Villiyrtit, kevään ensimmäiset satokausivihannekset

28/04/2018

Vuohenputkileipa

Tuttu kevätjuttu: villiyrtit. Vaikka ihan vasta torpan pihalla oli lunta kymmeniä senttejä, nyt vuohenputki jo puskee kaikkialla esiin. Ja minä konttaan tietenkin taas kulhon kanssa niitä keräämässä – pari rasiaa on nyt jo pakastimessa!

Tämän kevään ihan ekat vuohenputkiversot päätyivät kuitenkin suoraan voileivän päälle.

Versoja kasvaa parhaiten tietysti nyt keväällä, mutta pitkin alkukesää pieniä vuohenputkia löytyy kyllä pihamaalta kun vähän viitsii etsiskellä isompien seasta. Siitähän rikkaruohot on myös kiitollisia, että ei tarvitse kuin niittää isommat alas niin jo niitä pieniä versoja pian nousee taas tilalle kerättäväksi 🙂

Villivihannekset

Viime keväänä ostin itselleni lahjaksi Villiyrtti-keittokirjan, jota en ehkä muistanut vinkata blogissa ollenkaan. Kirjan avulla uskalsin tehdä lisääkin yrttikokeiluja kesän mittaan, kun ilmeni että pihasta melkein mitä vaan uskaltaa syödä. Muun muassa vaahteran kukat olivat kiva tuttavuus.

Villiyrtti keittokirja

Toinen aivan oivallinen kirja on tuo pienempi, retro Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1942, tuo minun niteeni muistaakseni vuodelta 1980).

Ulkoisesti kirja näyttää aikansa eläneeltä, mutta sisältö on kattava ja informatiivinen. Veikkaanpa, että mummolan kirjahyllystä tai divarista ihan pikkurahalla tällainen kirja löytyy!

Vuohenputkipiirakasta lisää tässä postauksessa, ja voikukka-koivunlehti-kokeiluista täällä!

0 kommenttia

ItseTein Joulu Keittiö Luovuus Näpertely Ruoka TeeSeItse

Piparimania

27/12/2017

Sokerikuorrutus

Pakastimessa kuusi kiloa piparkakkutaikinaa, joka pitäisi paistaa ennen joulua. Miten tässä näin kävi?

Piparkakut 2

Koristellut piparit ovat olleet minun signature-juttuni jokusen vuoden ajan joulun alla. Kuten äitini asian tiivisti: ”Ilona on aina tykännyt näpertelystä.” Lause on tosi, ja todellakin olen aina tykännyt. Nyt kun olen pikku hiljaa löytänyt taas niitä asioita mistä oikeasti nautin ja tykkään, näpertely pikku detaljien parissa ja niihin uppoutuminen tuntikausiksi on vaan yksi niitä. Tärkeitä.

Gingerbread animals

Kai se sitten puhdistaa ja meditoi minun mieltäni, että yhtenäkin yönä havahduin siihen että jalkoja vähän särkee. Ei ehkä ihme että särki, kun olin viimeiset 3,5 tuntia seissyt kumartuneena tiskipöydän ääreen pursottamaan pikeeriä pipareihin. Suurempi ihme oli, että selkä ei ollut kipeä vaikka työskentelyasento oli vähän kehnonlainen.

Gingerbread forest

Pieneen piperrykseen saa kulumaan ihan mahdottomasti aikaa. Ja koska olen vähän Cheek-henkisesti aina itseäni kohtaan kovin vaativa ja parempaan pyrkivä tapaus, ensi vuonna luultavasti yritän taas oppia tekemään kauniimpaa pikeeripursotusjälkeä. Onneksi se on sitten vasta vuoden päästä…

Piparkakkumetsa

Niin ja taikinan ostan aina valmiina kaupan pakastealtaasta. Enkä koe siitä edes huonoa omaatuntoa – ja miksi pitäisikään. Joulunakin saa jossain kohtaa vähän oikoa latua suoremmaksi.

Pikeeri

0 kommenttia

Keittiö Ruoka Sienet TeeSeItse

Torpan Tytön lohturuoka x 3

10/09/2017

Tomaatti vuohenjuusto keitto

Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Pikaruoka on ollut keittiön tunnussana. Tärkeintä, että sairastuvan lohturuoka on hyvää. (Ja että tehdään sitä mitä kaapista löytyy)

Sairaspäivän tomaattikeitto
Vähän pirteämmän päivän kantarellipyttipannu
Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

Tomaattikeitto

Sairaspäivän tomaattikeitto

– eineshyllyn tomaatti-vuohenjuustokeitto (Kokkikartano)
– 1/4 pkt pikanuudeleita
– pinjansiemeniä
– raakalakritsijauhetta

Ostan eineksiä melko harvoin, mutta tämä keitto on ihan hyvää. Sellaisenaankin, mutta vähän täyttävämmän pikaruoan saa kun heittää kiehuvan keiton sekaan nyrkillisen pikanuudeleita. Pinnalle pinjansiemeniä ja lakritsijauhetta. Keitto kulhoon ja sitten voikin painua takaisin peiton alle lusikoimaan.

Kantarellit

Vähän pirteämmän päivän kantarellipannu

– kantarelleja
– kesäkurpitsaa
– aurinkokuivattua tomaattia
– pinjansiemeniä
– cheddarnapuja (Jukolan Juuston Herkkunapu) tai perus juustoraastetta

Tykkään kantarelleista eniten käristettynä pannulla, jotta purutuntuma säilyy. Pyttipannu-versiota on tullut syötyä tällä viikolla useamman kerran: paista suikaleiksi riivityt kantarellit pannussa. Siirrä sivuun ja lisää paistumaan kuutioitu kesäkurpitsa.

Sienipyttipannu Paahda lopuksi pinjansiemenet joutilaalla pannun kulmalla. Heitä joukkoon lusikallinen aurinkokuivattua tomaattia kuutioina, mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää cheddarjämät jääkaapista (tai mitä tahansa juustoa, koska juusto on hyvää). Sekoita kaikki semmoiseksi epäkuvaukselliseksi komboksi. Sitten taas ruokakulhon kanssa syömään viltin alle, pakoon pahaa maailmaa.

Lampaankaapa nugetit

Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

– lampaankääpää
– kananmuna
– vehnäjauhoja
– ruisrouhetta
– sitruuna

Nämä on ihan helppoja, mutta aikaa näpertelyyn menee sen verran pidempään että piti olla melkein terve päivä jotta jaksoin nähdä kaiken vaivan.
Pilko lampaankääpä nugettipaloiksi, myös varsiosa kelpaa tarkoitukseen. Jos sienessä on paljon madonreikiä, askartelua saa tehdä vielä pidempään, mutta silloinkin isokokoisesta sienestä jää yleensä riittävästi syötävää yhdelle.

Lampaankaapa

Tällä kertaa olin löytänyt metsästä niin puhtaan, madottoman lampaankäävän, että en meinannut uskoa että se on aito. Typäskääpä on hyvin samannäköinen kuin tämä yksilö, ja varmistuin aitoudesta vasta kun paistoin pienen koepalan pannussa: lampaankääpä muuttuu kummennettaessa keltaiseksi. Jes, aitoa oli.

Kääntele palat jauholautasella, sitten kananmunassa ja lopuksi ruisrouheessa. Korppujauhokin käy, mutta tykkään ruisrouheesta jossa on enempi pureksittavaa ja se on myös luomusti pelkkää ruista – toisin kuin kaupan korppujauho jossa on aika paljon turhia lisäaineita ja on muutenkin semmoista pikkuhitua.
Ruskista nuggetit pannussa, mausta suolalla ja sitruunan mehulla.

Banaaniletut

Olen aika horjumaton lihansyöjä, mutta tällä viikolla on nyt uponnut näköjään pelkkää vegeruokaa. Proteiinia olen onneksi saanut aamupalalla, kun olen jaksanut useamman kerran paistaa banaanilettuja (siis niitä parin vuoden takaisia muotijuttuja, joissa on vain 1 banaani ja 2 kananmunaa sekaisin, kuvassa yllä)

Ensi viikoksi voisin kyllä jo parantua. Olen yskinyt niin tomerasti maanantaista lähtien, että naapurit ovat luultavasti ihan samaa mieltä.

0 kommenttia

Hortoilu Kasvit Metsä Ruoka Testissä Villiyrtit

Kukkia lautasella

08/06/2017

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

0 kommenttia

Kaupunki Kotimainen Metsä Ruoka Työ

Metsäterapiaa

02/06/2017

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)

0 kommenttia

Hortoilu ItseTein Keittiö Omavaraisuus Ruoka Testissä Villiyrtit

Koivua ja voikukkaa lautasella

20/05/2017

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

0 kommenttia

Hortoilu Kasvit Kevät Luonto Omavaraisuus Pihamaa Ruoka Torppa Villiyrtit

Villiyrtit, täällä taas

07/05/2017

Vuohenputki

Oon odottanut jo pitkään että tämä kausi alkaa. Että pääsen keräämään ruokani suoraan pihasta ja metsästä. Nyt se on vihdoin täällä!

Alkuviikosta piha alkoi yhtäkkiä elää. Kuivat lehdet vaan rapisivat, kun sinivuokot alkoivat puskea esille ja seuraavana päivänä kukat olivat jo auki. Yhden päivän aikana myös ruoho alkoi vihertää eteläseinustalla. Ja tiesin jo odottaa: samaan aikaan nousivat esiin ensimmäiset lilliputti-kokoiset vuohenputken versot.

Villiyrtti

Nyt niitä voi jo kerätä keittiöön, ja olen kulhoni kanssa jo menossa. Nokkonen ei ole ihan vielä ehtinyt täällä kasvuun, mutta sen vuoro lienee jo muutaman päivän päästä.

Oman lempparini eli vuohenputkipiiraan leipomisesta intoilin jo vuosi sitten, lukekaapa tästä lisää!

0 kommenttia

Vanhemmat artikkelit