Tässä saunassa olen todennäköisesti saunonut elämäni ensimmäisen kerran. Hyvällä tuurilla voin kylpeä myös tulevan viimeiseni, sitten joskus.
Lähes kaikki torpan tummahipiäisessä saunassa on ihan samanlaista kuin on ollut viimeiset 40 vuotta. Paitsi kiuas, koska vanha tynnyristä tehty oli pakko siirtää eläkkeelle kesällä 2010.
Harvian Legend 240 oli tuolloin rakkautta ensi silmäyksellä. Edelleen olen iloinen että uskalsin investoida vähän järeämpään kiukaaseen: hidas lämmittää, mutta löylyt ovat ihanat ja kiuas ilahduttaa joka kerta kun sen näen. Ja siis kuinka usein voi sanoa, että ”kylläpä tulin iloiseksi nähdessäni saunan kiukaan”..?
Kylpyvesi piti tällä kertaa sulattaa lumesta, koska vesipumppu meni rikki tammikuussa eikä uutta ole vielä saatu paikalleen.
Oletteko muuten huomanneet, miten säälittävän pieni vesitilkka syntyy kukkurasangollisesta lunta? Aika monta sangollista höttölunta sain lappaa vanhaan Kastorin vesipataan. Onneksi sitä materiaalia riittää, vielä vaikka vähän useampaankin saunakertaan…
Hiihtoloman kunniaksi saunoin kokonaisen tunnin. Sen jälkeen paistoin lettuja.